Sota ja rauha


Moni varmasti muistaa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan lehdiltä, miten Hietanen toteaa petroskoilaiselle Veeralle, että sodankäynti on puhdasta pahantekoa molemmin puolin. Presidentti Niinistö puolestaan kuvasi sotatoimien alkamista Ukrainassa kuin kylmien kasvojen paljastumisena naamion takaa. Tällaisena varmasti myös useimmat sodan kokeneet ovat sen nähneet.

Aivan toisenlaista ymmärrystä nyt Ukrainassa käytävästä sodasta on kuitenkin osoittanut Moskovan patriarkka Kirill. Tämän kuun alussa hän puhui sodasta saarnassaan oikeutettuna sotana pahuutta edustavaa länttä vastaan. Siviilien kärsimyksestä hän ei puhunut, eikä pakolaisista eikä siitä, että Venäjä olisi hyökkääjä. Suuri määrä ortodoksiteologeja on kuitenkin aivan ymmärrettävästi pitänyt Kirillin saarnaa harhaan johtavana opetuksena.

Jeesus etsi opetuksessaan käskyjen perimmäistä tarkoitusta. ”Älä tapa” paljastui kielloksi puhua tai edes ajatella pahaa toisesta. Hän ei tullut muuttamaan maailmaa väkivalloin, vaan ratsasti Jerusalemiin käänteisenä sotasankarina, aasin selässä jalat maata viistäen. Jeesus kuitenkin asioi esimerkiksi paikallisen sadanpäämiehen kanssa, pitäen tämän käsitystä armeijan käskyvaltasuhteista esikuvallisena. Jeesuksen opetuksen pääpaino oli tyypillisesti ihmisen ja Jumalan suhteessa, eikä niinkään yhteiskunnallisessa etiikassa.

Kirkkoisä Augustinus puolestaan kirjoitti aikanaan, että sota on oikeutettua, jos sen tavoitteena on valtion puolustaminen, rauhan palauttaminen tai hyökkäyksen torjuminen. Meidän tehtävämme on rakastaa ja kunnioittaa lähimmäisiämme, nähdä heissä Jumalan kuva. Epätäydellisessä maailmassa yhteiskunnan tehtävä on kuitenkin tarvittaessa jopa miekan avulla turvata kansalaistensa elämä ja rauha.

En pysty näkemään Putinin hyökkäystä Ukrainaan millään tavalla oikeutettuna. Se on perusteltu valheella, sen motivaationa tuntuu olevan ahneus ja väkivalta kohdistuu mielivastaisesti sotilaskohteiden lisäksi myös siviileihin.

Jumalallinen rauha ei synny maailmaan ihmisvoimin. Raamattu kuvaa loppuun asti ihmisen väkivaltaisena olentona. Kuitenkin kyvyllä puolustautua näyttää olevan käytännössä rauhaa turvaava vaikutus. Ajattelen että ne, jotka palvelevat tätä päämäärää vaikkapa puolustusvoimissa, ovat juuri sellaisia rauhantekijöitä, joita Jeesus kutsuu autuaiksi. Ajattelen myös, että ne ihmiset, jotka ovat itse sodan kokeneet, osaavat kaikkein eniten arvostaa rauhaa.

Tero Kalpio
Kirkkoherra
Joutsenon seurakunta