Nähdyksi tulemisen tarve

Evankeliumi: Luuk. 18:31-43

Muumilaaksossa asuu monenlaista väkeä. Yksi heistä on Näkymätön Ninni. Ninni on pieni tyttö, joka tuli näkymättömäksi, koska hänen tätinsä vähäksyi Ninniä. Ninnillä oli (tämmöinen) kulkunen kaulassa, joka paljasti, missä hän liikkui. Ninniä kaltoinkohdellut täti luovutti hänet Tuutikille, joka vei Ninnin Muumiperheen luokse.

Muumiperhe otti Ninnin avosylin vastaan. Ninni sai Muumitalon ullakolta oman huoneen. Perhe rakasti ja huomioi Ninniä niin, että hän alkoi muuttua näkyväksi. Muumimamma ompeli hänelle mekonkin.

Muumipeikko opetti Ninnin leikkimään. Pikku Myy keksii, että Ninni tulee näkyväksi vasta, kun hän uskaltaa näyttää tunteensa ja suuttua.

Perheessäkin on tärkeää, että jokainen perheenjäsen tulee nähdyksi. Ja toisten kasvoissa näemme pyhää. Katselehan pientä vauvaa, miten hän hymyilee nähdessäsi kasvosi. Tai vanhaa muistisairasta, joka jossain alitajunnassa tunnistaa sinut ja hymyilee hampaamattoman hymynsä.

Näemme toisissamme myös Jumalan kasvot. Ja me olemme jokainen Jumalan kuvia. Siis valtavan arvokkaita kaikki. Kaikilla meillä on oikeus tulla nähdyksi.

Jeesuksen aikana köyhät ja sairaat menivät teiden varsille ja toreille, jotta tulivat nähdyiksi. Moni käveli heidän ohitseen. Mutta Jeesus kuuli, kun sokea mies huusi: ”Daavidin Poika, armahda minua”.  Jeesus katsoi rakastavasti sokeaa, jonka osa sen ajan yhteiskunnassa ei ollut kummoinen.

Kaikki sokeat eivät tule näkeviksi elämässä. Mutta uskon, että oma sokea mummonikin näkee taivaassa jälleen.

Meilläkin on oikeus huutaa Jeesusta ja Jumalaa huomaamaan meidät, kun meillä on murheita ja kipuja. Ja he huomaavat.

Meillä on oikeus tulla huomatuksi perheissä ja toistemme keskellä. Täällä kirkossakin. Voitkin sanoa tänään jollekin: ”minä näen sinut”.

Maarit Hirvi

Sammonlahden seurakunnan kappalainen