Surun, sairauden tai kriisin kohdatessa

 

Surun, sairauden ja kriisien kohdatessa on tärkeää voida puhua tunteistaan ja ajatuksistaan. Keskusteluapua seurakunnissa saat papeilta ja diakoniatyöntekijöiltä sekä sairaalapapeilta, jotka auttavat sairauden ja surun kysymyksissä sairaaloissa.

 

Kuka tahansa meistä voi joutua kohtaamaan läheisen ihmisen kuoleman tai jonkin muun raskaan menetyksen. Onnettomuus, sairastuminen tai muu ikävä tapahtuma saattaa sysätä elämämme kriisiin. Mielen täyttää monenlaiset ajatukset ja tunteet, kuten järkytys, hämmennys, epätoivo tai syyllisyys, pelko, viha tai häpeä.

Surun ja kriisin kanssa kukin kulkee omaa tahtia, mutta usein taakan jakaminen toisen kanssa auttaa. Seurakunnat tarjoavat luottamuksellista keskusteluapua. Tärkeintä on, ettei jää surun kanssa yksin.

Sururyhmistä tukea 

Läheisen ihmisen kuolema on syvä ja voimakas kokemus. Siksi sen läpikäymiseen tarvitaan paljon tilaa ja aikaa sekä usein myös toisia ihmisiä.

Seurakunnissa järjestetään sururyhmiä läheisensä menettäneille. Sururyhmä on tarkoitettu vertaistuelliseksi paikaksi, jossa osallistujalla on tilaa puhua kokemastaan ja ilmaista erilaisia tunteita. Sururyhmiä järjestetään eri puolilla kaupunkia. Ne ovat erilaisia kestoltaan ja kohderyhmiltään, ja niihin voi osallistua yli seurakuntarajojen. Tulevista ryhmistä tiedotamme kirkollisissa ilmoituksissa. 

SEURAAVA SURURYHMÄ ALOITTAA
to 13.2.2025 Lappeenrannan keskustassa iltapäiväryhmänä.
Ryhmä kokoontuu pääsääntöisesti joka toinen viikko, yhteensä seitsemän kertaa. Ilmoittautuminen ryhmään viimeistään pe 31.1. Lpr:n seurakuntasihteeri Anne-Mari Välikaupille p. 0403126301. Ryhmän ohjaajina toimivat diakoniapappi Mathias Junell ja diakonissa Marika Gustafsson, jotka ottavat kaikkiin ilmoittatuneisiin yhteytä ennen ryhmän aloittamista.



 

Tue lapsen surua olemalla läsnä. Salli lapsen surra ja ole avoin. 

Lapsi ja kuolema

Sairaalasielunhoito

on tukenasi sairauden aiheuttamassa kriisissä.

Sairaalasielunhoito on osa kirkon perustehtävää. Se pohjautuu Jeesuksen kehotukseen: ”Minä olin sairas ja te kävitte minua katsomassa.” (Matt.25:36)

Lappeenrannassa sairaalasielunhoito toteutetaan yhteistyössä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen sekä sen alueella olevien evankelis-luterilaisten seurakuntien kanssa. 

Sairaalasielunhoidon palvelukuvausLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Lue myös: Sairaalasielunhoito koronarajoitusten puristuksessa – palvelujen saaminen edellyttää aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta!

Sairaalapastori

Sairaalapastori on luottamuksellinen kuuntelija ja keskustelija; ihminen, joka pysähtyy, kohtaa, on läsnä ja valmis kuuntelemaan ja jakamaan sairauden herättämiä ajatuksia, kysymyksiä ja tunteita. Sairaalapastorit ovat käytettävissä ehtoollista, rukoushetkeä, rippiä ja muita kirkollisia toimituksia varten. Sairaalapastorit palvelevat potilaita, heidän läheisiään ja sairaalan henkilökuntaa.  

Sairaalapastorit Lappeenrannassa                 

Pia Haikonen 
040 312 6812  / pia.haikonen@evl.fi
Kuntoutuskeskus  
Etelä-Karjalan keskussairaala: C1, G4, F1, K7 , toistaiseksi K6 ja K3
Lasten- ja nuorten talo: nuorisopsykiatria  

Ulla Junell 
040 312 6811 / ulla.junell@evl.fi tai ulla.junell@ekhva.fi
Palvelukodit: Juurakkokatu, Lehmuskoti, Leivontie, Ortamonpuisto, Penttiläntie, Pienniemi, Pormestarinkatu, Sammonkoti .
Etelä-Karjalan keskussairaala: toistaiseksi K2, K5, PS 1 ja PS 3

Yhteydenotto sairaalapastoriin

Sairaalapastorin tavoittaa arkisin klo 8-16.

Viikonloput ja arki- ja juhlapyhät

Viikonloppuisin (pe klo 16-19, la ja su klo 9-19) sairaalasielunhoidon varallaolovuorossa on joku seurakuntayhtymän seurakuntapappi. Häneen saa yhteyden sairaalan henkilökunnan välityksellä (erillinen varallaolonumero). Varallaolo tapahtuu muiden työtehtävien ohessa ja on tarkoitettu kriittisessä tilassa ja saattohoidossa olevia potilaita varten.

Arkipyhinä (klo 9-19) varallaolovuorossa on joku sairaalapapeista. Hän vastaa omasta työpuhelinnumerostaan.
 

 

 

Kirkko antaa apua elämän kriiseihin. Apua saa sekä käytännöllisten asioiden hoidossa että henkisessä selviämisessä.

Suru, kriisi

Lapsen kuoleman suuressa surussa ei tarvitse selvitä yksin. Läheisten lisäksi sekä kotikunta että kirkko auttavat.

Lapsen kuoleman surussa ei tarvitse selvitä yksin

Kuoleman koskettaminen paljastaa elämän rajallisuuden. Omien läheisten lisäksi tukea antaa myös seurakunta. 

Kuoleman jälkeen on toivoa