Kuusi sanaa Pyhästä Hengestä

Saarna Lappeenrannan kirkossa helluntaina 9.6.2019

Joh. 14: 23-29

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

    ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”

Pyhä Henki. Mitä tämä Jumalan kolmas persoona tuo sinulle mieleen, merkitsee sinulle? Itse huomaisin tätä saarnaa valmistellessa, että Pyhästä Hengestä puhuminen on vaikeaa. Jos Jumala muutenkin pakenee meidän sanojamme, Pyhää Henkeä on vielä vaikeampi määritellä. Riparilla opettelemme tuntemaan Pyhää Henkeä niiden vertauskuvien kautta, joita Raamattu Hengestä antaa, tuuli, tuli ja kyyhkynen. Tutustumme myös Pyhän Hengen tehtäviin. Silti Hengen todellinen merkitys tuntuu pakenevan. Miten oppia tuntemaan tämä puoli Jumalaa, kun käsinkosketeltavuus tuntuu puuttuvan? Monesti ihmisen mieli rakentuu konkretian ympärille ja kun siirrytään puhumaan symboleista ja vertauskuvista, mieli ei tavoita sitä, mistä on kyse. Sanoilla meidän on kuitenkin yritettävä tavoittaa jotain Pyhän Hengen olemuksesta. Tämä saarna perustuu kuuteen sanaan, jotka nousivat esille päivän tekstejä pohtiessani.

LUPAUS

Päivän evankeliumiteksti on osa Jeesuksen jäähyväispuhetta, jossa hän ensimmäisen kerran lupaa oppilailleen Pyhän Hengen ja opettaa heitä Pyhän Hengen tehtävistä. Jo ennen näitä sanoja Jeesus on sanonut, että hän kääntyy Isän puoleen ja Isä antaa Jeesuksen seuraajille Totuuden Hengen. Päivän katkelmassa lupaus Pyhästä Hengestä toistuu. Tuntuu kuitenkin, että Jeesuksen oppilaat eivät ihan ymmärrä, mistä Jeesus puhuu.

Lupaus ja luottamus kuuluvat yhteen. Vaikka opetuslapset eivät ymmärtäneet tarkasti, mitä Jeesus puhuu, he kuitenkin luottavat siihen, että se mitä Jeesus lupaa, myös toteutuu. Miten me osaisimme luottaa tähän samaan lupaukseen? Meille on annettu lupaus Pyhästä Hengestä jo kasteen yhteydessä. Luther sanoo kasteesta näin: ”Kaste antaa jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja harjoittamista. Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa.” Tarvitsemme sanaa ja sakramentteja, siis kasteen ja ehtoollisen, jotta jaksamme luottaa lupaukseen. Pyhä Henki tulee todelliseksi näiden kautta.

HÄMMENNYS

Meillä on lupaus ja yritämme parhaamme mukaan siihen luottaa. Silti puhe Pyhästä Hengestä saattaa aiheuttaa hämmennystä, kuten myös Pyhän Hengen näkyvä toiminta. Päivän Uuden Testamentin teksti Apostolien tekojen toisesta luvusta kertoo Luukkaan kuvauksen helluntaista ja Pyhän Hengen vuodattamisesta opetuslapsiin. Taivaalta kuului kohahdus, kuin raju tuulenpuuska, tulenlieskat laskeutuivat kunkin opetuslapsen päälle, he täyttyivät Pyhällä Hengellä ja alkoivat julistaa Hengen antamin sanoin eri kielillä evankeliumia.

Tämä Pyhän Hengen vaikutus hämmensi paikalle kerääntyneitä juutalaisia. Miten oli mahdollista, että jokainen heistä kuuli evankeliumin julistusta juuri omalla synnyinmaan kielellä, vaikka nämä julistajat olivat kaikki galilealaisia. He eivät voineet ymmärtää, kyselivät toisiltaan mitä tämä oikein on. Osa ajatteli, että nyt on kyse jotain muusta kuin Jumalan toiminnasta, kenties viini on maistunut näille vähän liikaa. Kaikki tämä hämmennys ja epäily kertovat vain siitä, että Jumalan toiminta Pyhänä Henkenä oli vieras asia ja muutos entiseen niin suuri, ettei sitä voinut käsittää.

Mekin hämmennymme, kun joku meille tuttu asia muuttuu. Pienetkin asiat, vaikkapa uudet liikennejärjestelyt tutulla reitillä tai perinteisen ruuan uusi maku hämmentävät. Vielä suurempaa hämmennys voi olla, jos ihminen muuttuu. Pyhä Henki vaikuttaa salatulla tavalla meissä kaikissa. Vaikutus on usein sisäistä, mutta kyllä Henki voi vaikuttaa meissä myös niin, että se näkyy ulospäin. Uskon lahja sekä erilaiset armolahjat voivat näkyä myös muille. Hämmennyksen sijaan voimme ottaa nämä vastaan ilolla ja kiitollisuudella siitä, että Jumala toimii meissä.

ROHKEUS

Pyhä Henki teki opetuslapsista rohkeita, he eivät epäröineet julistaa evankeliumia itselleen vierailla kielillä vieraiden ympäröimänä. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi heille: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon”. Epätoivon hetkiä he olivat varmasti kuitenkin kokeneet, kun Jeesus vangittiin, tuomittiin ja ristiinnaulittiin. Oliko kaikki ollut turhaa? Entä kaikki ne lupaukset? Jeesuksen ylösnousemus antoi heille jo vähän luottamusta siihen, että ehkei kaikki ollutkaan turhaa. Ja nyt Pyhä Henki vahvisti heitä niin, että epätoivo väistyi ja rohkeus astui tilalle. Todennäköisesti epätoivon hetkiä tulisi eteen myöhemminkin, mutta nyt heillä oli rohkaisija. He tiesivät, mikä heidän tehtävänsä on.

Alkuvirressä Kosketa minua Henki (125) lauloimme yhdessä:

Rohkaise minua, Henki, murenna pelkoni.

Tässä maailmassa osoita paikkani.

Henki rohkaisee myös meitä, kun etsimme omaa paikkaamme ja tehtäväämme. Moni asia maailmassa ja omassa elämässä voi pelottaa ja saada tuntemaan epätoivoa. Pelkojen kohtaaminen voi auttaa voittamaan ne. Ilman apua se voi olla vaikeaa. Onneksi meille on annettu lupa rukoilla Jumalalta itsellemme apua ja hän on luvannut auttaa. Saamme rukoilla, että Pyhä Henki antaisi meille voimaa ja rohkeutta kohdata ne tilanteet ja hetket, jotka ovat vaikeita ja pelottavia.

SYDÄN

Päivän Vanhan Testamentin tekstissä Herra Jumala sanoo: ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” Pyhä Henki on uutta luova ja uudistava voima. Kun olemme jähmettyneitä vanhoihin kaavoihin, Pyhä Henki voi ravistella meidät hereille. Elämän tapahtumat, vaikeat kokemukset, hylkäämiset ja vastoinkäymiset saattavat johtaa siihen, että suljemme sydämemme toisilta ihmisiltä, itseltämme ja Jumalalta. Myös väärät teot ja synti kovettavat sydämen. Sydämestä tulee kuin kivettynyt, se ei tunne mitään. Kuitenkin Jumala sanoo, että hän ottaa kivisydämen pois, antaa elävän sydämen ja uuden hengen tilalle.

Miten se tapahtuu, sitä me emme voi tietää. Voimme huokaista tai huutaa Jumalalle: auta, tee eläväksi jälleen!

RAKKAUS

Vain elävä sydän pystyy rakastamaan. Kyky rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta on meille elintärkeää. Tuossa Johanneksen tallettamassa Jeesuksen jäähyväispuheessa Jeesus sanoo: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” Kukaan meistä ei tietenkään pysty yhtä täydelliseen rakkauteen kuin Jeesus, mutta sitä hän käskee meidän tavoitella. Apua saamme tässäkin Pyhältä Hengeltä. Pyhä Henki on myös rakkauden Henki. Kirkkoisä Augustinuksen lempijakeita Raamatussa on Paavalin sana: ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5). Augustinukselle tämä tarkoittaa sitä, että oikein eläminen (eli Jeesuksen käskyjen noudattaminen) perustuu varsinaisesti siihen, että Jumala vuodattaa Pyhän Hengen kautta rakkauden valittujensa sydämiin. Eläväksi tekevä Henki herättää rakkauden. Pyhän Hengen läsnäolo merkitsee sitä, että sydämeemme vuodatetaan rakkaus, joka on lain täyteys ja käskyn loppu. Augustinus haluaa korostaa, ettei ihminen kykene hyviin tekoihin ilman Jumalan vaikutusta, mutta armon vaikutuksesta rakastamisen kyky voi lisääntyä.

LÄSNÄOLO

Rakkaudesta päästään toiseksi viimeiseen sanaan, läsnäoloon. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoo, että hänen sanansa ja käskyjensä noudattaminen merkitsevät hänen rakastamistaan. Jeesus lupaa, että tällainen rakkaus ei jää vaille vastakaikua, sillä hän ja Isä tulevat asumaan sen luokse, joka noudattaa Jeesuksen sanaa. Ajatus Jumalan asumisesta tai pysymisestä uskovan luona oli keskeinen johanneslaiselle kristillisyydelle, mikä näkyy myös Johanneksen kirjeissä: ”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä” (1. Joh. 4:16).

Jumalan läsnäolo meissä tuntuu olevan kaiken perusta. Ilman Jumalaa emme osaa rakastaa. Tämän läsnäolon tuntemiseen tarvitsemme myös Pyhää Henkeä. Jeesuksen jäähyväispuheen mukaan Jumala on läsnä hänen seuraajiensa keskellä Pyhän Hengen kautta. Jeesuksen ihmiseksi tulo merkitsi sitä, että Jumalan Sana asui meidän keskellämme. Jeesuksen poismenon jälkeen Jumalan läsnäolo toteutuu Hengen kautta. Pyhä Henki vaikuttaa meissä sen, että Jumala koko Kolminaisuudessaan pysyy ihmisessä ja on läsnä koko meidän elämässämme.

Kukka-Maaria Kalpio
Seurakuntapastori
Lappeenrannan seurakunta