Aikalisä

Otsikon nimistä kirjaa olen lukenut tässä viime aikoina. Kyseessä on lähinnä naisille suunnattu hömppäromaani, sillä juuri muunlaista kirjallisuutta en kykene tällä hetkellä sulattamaan. Kirja itsessään onkin ikään kuin ”aikalisä” kaikkeen ympärillä vellovaan: poikkeusaikaan, tieto- ja uutistulvaan, muuttuviin tilanteisiin... Aikalisä tarjoaa hetken pysähtymisen ja irtautumisen arjesta ja sen todellisuudesta. Auttaa jaksamaan paremmin taas hetken päästä jatkuvaa arkea.

Omaan arkeeni korona-poikkeusolot ovat tuoneet paljon lisäkuormitusta niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työnkin saralla. Kolme lastani ovat käyneet kotona etäkoulua siinä missä itse työskentelen saman keittiöpöydän äärellä omalta tietokoneeltani käsin. Perheen fyysisiä kontakteja muihin ihmisiin on karsittu ja rajoitettu rankalla kädellä. Seurakuntien varhaiskasvatuksessa puolestaan iltapäiväkerhot ovat jatkuneet pienryhmätoimintana muiden kerhojen siirryttyä sosiaaliseen mediaan. On opittu koko ajan uusia taitoja ja tehty asioita uudella tavalla, osa lastenohjaajista on siirtynyt muihin töihin seurakunnassa tukemaan perheitä toisenlaisella tavalla. Kaikki nämä muutokset ovat varmasti kuormittaneet omia työtovereitani, lastenohjaajia, aivan kuten keitä tahansa kerholaistenkin vanhempia. Lämmin kiitos teille kaikille, että olemme saaneet jakaa poikkeusoloissakin arkea yhdessä. Kiitos siitä, että olet ollut juuri Sinä ja että olet jaksanut tähän asti, vaikka helppoa se ei aina ole (ollut). Omaan arkeeni minä olen joutunut pyytämään apua. Olethan Sinäkin muistanut ja uskaltanut tehdä niin?

Kaiken arjen tuoman kuormituksen keskellä ihailen heitä (ja olen hieman kateellinenkin heille), jotka osaavat nähdä ja ovat osanneet ottaa poikkeusajat hyvänä aikalisänä, hyvänä pysähtymisenä elämän matkan keskellä. Heitä, jotka ovat osanneet kuoriutua liiallisten paineiden alta, osanneet olla ottamatta liikaa kuormaa pikkulasten ja koululaisten arjen ohjaamisesta. Osanneet keskittyä hyvään ja löytää ehkä uudenlaisiakin arkitoimia: luontoretkiä, aamukävelyitä, sohvalla lojumisen jalon taidon. Miten te sen teette?!?

Kun kuitenkin otan aikalisän ja mietin hetken, löydän myös omasta arjestani muutaman helmen, kaksi tämän hetken tärkeintä: koti ja hengellisyys. Olen keskittynyt vappuaattona tapahtuneeseen muuttoon ja uuden vuokrakodin laittamiseen. Uusien neliöiden luomiseen itselleni ja lapsilleni sopivaksi tilaksi – Kodiksi. Olen myös pysähtynyt uudella tavalla hengellisten kysymysten ääreen ja löytänyt kaipuun omaan kotikirkkoon: messuun ja ehtoolliselle, laulamaan virsiä toisten kanssa. Arjen keskellä olen ottanut sunnuntaiaamuisin aikalisän kaiken muuttuvan ja epävarman keskellä. Kokenut tarvetta pysähtyä muuttumattoman ja ajattoman Kaikkivaltiuden äärelle, pyhän Jumalan eteen. Tähän mennessä olen ehtinyt löytää aikalisäni keskellä uudenlaisen uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa tässä maailmassa sekä luottamuksen, että taivaan Isä pitää huolta lapsistaan. Hän pitää myös huolta minusta: minusta, joka nyt kuormitun, kamppailen ja kompastelen oman arkeni keskellä. Jos sinäkin pysähdyt ja otat aikalisän, millaisia helmiä löydät?

Jaana Pussinen
Seurakuntien varhaiskasvatuksen vs. johtaja 31.3.2021 asti