Maaliviivan yli

1. Kor. 9: 24-27

"Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.

Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun."

Urheilu on meille tavallisille ihmisille tapa pysyä jonkinlaisessa kunnossa ja hieman siinä samalla kokea liikkumisen iloa. Ammattiurheilijoille urheilu on sellainen asia, jonka ehdoille kaikki muu elämä on rakennettu. Heidän elämänsä vaatii lujaa itsekuria, jatkuvaa harjoittelua ja itsensä kehittämistä. He eivät juokse päämäärättömästi tai huido ilmaan, vaan keskittyvät olennaiseen, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä. Tavoite kehittyä ja tulla paremmaksi ovat jatkuvasti läsnä. Urheilija ei todennäköisesti omasta mielestään tule koskaan valmiiksi.

Kristitty ei myöskään ole koskaan sillä tavalla valmis, että hän voisi unohtaa ympärillä olevan maailman ja ihmiset. Usko ei tule kenenkään kohdalla koskaan valmiiksi ja täydelliseksi. Sitä täytyy jatkuvasti vaalia, siinä voi kasvaa ja kehittyä, ja ilman harjoitusta se voi kuihtua pois.

Urheiluun ja kristittynä elämiseen kuuluu tietynlainen kilvoittelu ja itsensä kehittäminen. Kristittynä tavoitteena on kehittyä ihmisenä, kyetä huomioimaan muut paremmin, kasvaa uskossa sillä tavalla, että se näkyy meidän elämässämme ja ennen kaikkea suhtautumisessamme toisiin ihmisiin.

Urheilijat kilpailevat toisiaan vastaan ja suurin tavoite on tietysti aina voittaa. Urheilumaailma on siinä mielessä hieman armottoman oloinen, sillä usein vain voittajat ja kenties mitalisijoille päässeet jäävät elämään historiaan. Hyvä suoritus ja itsensä ylittäminen ovat hyviä asioita, mutta suuren yleisön mieleen ne eivät välttämättä jää.

Kristityt eivät kilpaile toisiaan vastaan saavuttaakseen voittoseppeleen. Jokaiselle maaliin päässeelle on luvattu ikuinen voittopalkinto: elämä Jumalan yhteydessä ja uusi kohtaaminen läheistemme kanssa. Tämän palkinnon saaminen ei edellytä kenenkään toisen kukistamista. Sen palkinnon saa onnistuneen pitkän valmistautumisen jälkeen.

Kristitty elää tietoisena siinä, että vain oma suoritus ei koskaan tule riittämään maalin pääsyyn. Ihminen tarvitsee maaliin pääsyyn rakkautta, anteeksiantoa ja armoa. Jeesus on jo juossut osan matkasta ja tehnyt osan suorituksesta, jotta häntä seuraava voisi selvitä loppuun saakka.

Esimerkiksi yleisurheilija kilpailee yksin, mutta tukijoukkona on myös muita ihmisiä. Kristitty ei käy omaa kamppailuaan yksin, vaan tukena on jotain ihmistä suurempaa. Jumalan ja ihmisen välinen side on niin vahva, että sitä ei katkaise se, jos ihminen ei onnistu jokaisella kerralla ja jokaisena hetkenä. Jumala kaikkein suurimman rakkauden ilmentymänä ei unohda ihmistä.

Pasi Riepponen
seurakuntapastori
Sammonlahden seurakunta