Saarna Lappeenrannan kirkossa 23.5.2021: Helluntai

Joh. 3:16–21

Jeesus sanoi Nikodemokselle:
    ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
    Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”

Helluntain evankeliumiteksti yllättää. Missä on Pyhä Henki juuri sinä sunnuntaina, kun se on hänelle omistettu? Kaikki muut tämän pyhän raamatuntekstit mainitsevat Hengen ja liittyvät näin sunnuntain teemaan, joka on Pyhän Hengen vuodattaminen. Tässä tekstissä Pyhää Henkeä ei mainita. Miksi? Kysymys pitäisi oikeastaan esittää sille ryhmälle ihmisiä, jotka olivat päättämässä siitä, mitä tekstejä milloinkin käytetään. Minulla ei ole kuin valistuneita arvauksia, joten jätän ne kertomatta. Keskitytään sen sijaan nyt tähän tekstiin ja siihen, mitä se kertoo meille Jumalasta. Katsotaan, josko sitä Henkeäkin saisimme mukaan juttuun jossain vaiheessa. 

Päivän evankeliumikatkelma on osa pidempää kokonaisuutta, missä Jeesus keskustelee Nikodemus-nimisen fariseuksen kanssa. Fariseus tarkoittaa, että Nikodemus kuului juutalaisten johtajiin. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja halusi jutella Jeesuksen kanssa. Nikodemuksen ja Jeesuksen keskustellessa Jeesus kyllä puhuu Hengestä, sanoo mm. tutut sanat siitä, kuinka Henki on kuin tuuli. Se puhaltaa, missä haluaa, ja voit kuulla sen äänen. Et kuitenkaan tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Keskustelu kääntyy pian muihin asioihin. Ihan varmasti emme edes tiedä, onko tämä raamatunkohta enää osa Jeesuksen ja Nikodemuksen välistä keskustelua. Kirkkokäsikirjaan on lisätty nuo sanat: ”Jeesus sanoi Nikodemukselle”, eli ne eivät kuulu alkuperäiseen tekstiin. Johanneksen evankeliumissa on muitakin kohtia, missä Jeesus ja evankeliumin kertoja käyttävät samanlaista kieltä ja käsitteitä puhuessaan. Siksi ei aina ole helppoa päätellä, kumpi nyt on äänessä. Se ei kuitenkaan vähennä tekstin merkitystä ja painoarvoa.

Jae Joh. 3: 16 on yksi Raamatun tunnetuimmista jakeista ja sitä kutsutaan pienoisevankeliumiksi. Tätä seuraaville rippikoululaisillekin tuo kohta tulee riparin aikana tutuksi, sillä se on yksi ulkoa opeteltavista asioista. Miksi se on niin tärkeä, että se pitää opetella ulkoa? Usein kun rippikoulussa tutustumme Raamattuun, laitamme punaisen langan Raamatun väliin tuon jakeen kohdalle. Joh. 3: 16 on kuin Raamatun ja uskon punainen lanka, tiivistelmä siitä, mikä on kristinuskon ydin. Jos sinulta kysytään, mikä on uskosi ydin, ja vastaat tuon jakeen sanoilla, olet oivaltanut jotain oleellista kristinuskosta.

Pilkotaan tuota jaetta hieman osiin ja katsotaan, miksi se tiivistää uskon ytimen niin hyvin.

”Jumala on rakastanut”
Kaikki lähtee Jumalasta ja Jumalan rakkaudesta. Jumala on rakastanut ja rakastaa edelleen. Mitään muuta ei tarvitse tietää.

”maailmaa”
Jumala ei erittele sitä, mitä osaa maailmaa hän rakastaa. Maailma kattaa tässä oikeasti koko maailman, ja erityisesti sellaisen maailman, joka on vieraantunut Jumalasta ja suhtautuu Jumalan jopa vihamielisesti. Jumalan rakkaus ulottuu siis aivan kaikkeen. Ihonväri, sukupuoli, rikkaus tai köyhyys, seksuaalinen suuntautuminen, asuinpaikka, epäonnistuminen, menestys, Jumalan kieltäminen, mikään asia ei ole este Jumalan rakkaudelle maailmaa ja ihmistä kohtaan. Koko maailma tarvitsee pelastusta ja Jumala haluaa antaa sen koko maailmalle.

”antoi ainoan Poikansa”
Huolimatta siitä, että kuilu Jumalan ja hänelle selkänsä kääntäneen maailman välillä on suuri, Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että on antanut ainoan Poikansa pelastukseksi. Ainoan Pojan antaminen tarkoittaa kokonaisvaltaisesti kaikkea sitä, mitä Jeesuksen tulo maailmaan ja hänen ristinkuolemansa merkitsevät. Jeesuksen kautta Jumala tuli osaksi sen maailman elämää, jota hän niin kovasti rakastaa. Jumalasta tuli jotain konkreettista ja myös inhimillistä ja samaistuttavaa. Oli tärkeää, että Jeesus kulki ihmisen askeleet syntymästä aikuisuuteen, joutui rakentamaan identiteettinsä suhteessa Jumalaan ja ihmisiin. Oli tärkeää, että hän keräsi ympärilleen joukon inhimillisiä ihmisiä, joita hän opetti ja jotka hän valtuutti jatkamaan opettamista kuolemansa jälkeen. Ristinkuolema oli kaikkein radikaalein rakkaudenosoitus. Sen jälkeen Jumala katsoo ihmistä aina Kristuksen sovitustyön läpi, rakkauden läpi.

”saisi iankaikkisen elämän”
Jumala haluaa luomilleen ihmisille vain parasta. Ja parasta mitä Hän tietää, on pelastus ja mahdollisuus elää hänen yhteydessään sekä lopulta iankaikkinen elämä. Tämä on lahja, joka annetaan Jeesuksen ristinkuoleman tähden. 

Näin saimme hieman palasteltua tuota ydinjaetta. Päivän evankeliumi sisältää paljon muutakin. Eikä sitä Henkeäkään vielä löytynyt.

Jeesus (tai Johannes) puhuu tässä kohdassa myös uskosta ja teoista, valosta ja pimeydestä sekä totuudesta. Ehkä näissä voimme nähdä häivähdyksiä Pyhästä Hengestä, sillä valo ja totuus ovat asioita, joita usein liitetään Pyhään Henkeen. Ja se, miten usko ihmiseen tulee, sekin on Hengen työtä. 

Valo ja pimeys kertovat ihmisen tilanteesta. Vaikka valo, eli tässä Jeesus, on tullut maailmaan, ihminen pahojen tekojensa takia valitsee pimeyden. Hän ei kestä tulla tekojensa kanssa valoon, joka paljastaisi ne kaikki. Se, joka noudattaa totuutta, tulee kuitenkin valoon. Pohjimmiltaan kyse on siitä, miten ihminen suhtautuu Jeesukseen, jonka Jumala lähetti maailmaan. Onko ihmisen kohtalo ennalta määrätty, se ei ratkea Johanneksen evankeliumissa. Ihminen voi tehdä valinnan valon ja pimeyden välillä, mutta toisaalta ihmisen pelastus on riippuvainen Jumalan tahdosta. Johanneksen evankeliumissa korostetaan myös sitä, ettei kukaan voi tulla Jeesuksen muuten kuin niin, että Jumala itse vetää häntä tai suo sen hänelle.

Selkeä ero valon ja pimeyden välillä vaikuttaa Johanneksella ehdottomalta. Tuntuu, että tässä ei ole tilaa inhimilliselle kokemukselle siitä, kuinka vastaukset elämän keskeisiin kysymyksiin eivät suinkaan ole mustavalkoisia vaan jäävät keskeneräisiksi ja puolivalmiiksi. Kertomus Nikodemuksesta, joka pimeyden turvin tulee Jeesuksen luo, antaa meille yllättäen inhimillisen näkökulman. Nikodemus tunnustaa, että Jeesus on Jumalan lähettämä, mutta keskustellessaan Jeesuksen kanssa hän ymmärtää toistuvasti väärin Jeesuksen sanat. Valo ja pimeys kamppailevat hänessä. Myöhemmin evankeliumissa Nikodemus puolustaa Jeesusta muiden fariseusten edessä ja ottaa osaa Jeesuksen hautaamiseen. Evankeliumi ei paljasta sitä, ymmärsikö Nikodemus lopulta kaikki Jeesuksen opetukset ja tuliko hänestä Jeesuksen seuraaja. Me voimme kuitenkin nähdä Nikodemuksen esimerkkinä ihmisestä, joka pyrkii, vaikkakin epätäydellisesti, noudattamaan totuutta. Jeesuksen mukaan totuutta noudattava ihminen tulee lopulta valoon. Tämä valo paljastaa, että ne teot, jotka ehkä on tehty hapuillen ja vailla varmaa tietoa, ovat sittenkin lähtöisin Jumalasta. 

Täydellisiä meistä ei siis tarvitse tulla, eikä aina edes tarvitse tehdä parastaan. Riittää, että pyrkii toimimaan sen mukaan, mihin valo meitä ohjaa. Tässä pääsemme myös Pyhään Henkeen. Jeesus lupasi Pyhän Hengen meille avuksi, rohkaisuksi ja johdattajaksi. Pyhä Henki voi näyttää, missä valo on ja johdattaa sitä kohti. Jumalan rakkaus, pelastus Kristuksessa ja Pyhän Hengen työ kutsuvat meitä yhteyteen, rauhaan ja lähimmäisen rakkauteen, totuuteen ja valoon.

Kukka-Maaria Kalpio
seurakuntapastori
Lappeenrannan seurakunta