Ei muuta kuin

Viimeistään 1960-luvulla alkoi tieteen maailmassa yleistyä ajatus, ettei ole muuta kuin materia. Filosofit Kant ja Wittgenstein olivat aiemmin peräänkuuluttaneet sitä, että tieteen metodologian pitäisi olla sellaista, että voitiin saada eksakteja tuloksia. Tähän ajatukseen sopi hyvin se, että tiede pitäytyy materian tutkimisessa. Näin päästiin eroon erilaisista fysiikan ”takana” olevista ajatuksista. Kyseiset filosofit eivät suinkaan tarkoittaneet sitä, ettei olisi muuta kuin materia. Kant oli saanut syvästi uskovaiselta luterilaiselta äidiltään hyvän käsityksen kristinuskosta ja alun perin juutalaisesta Wittgensteinista tuli syvästi kristitty niin, että hän tahtoi kuolinvuoteelleen ”oikean” papin.

Pidämme täällä Lauritsalassa kerran kuussa pappien kokouksen. Siihen luemme jonkin teoksen ja keskustelemme sitten siitä. Seuraavassa kokouksessa keskustelemme Longin teoksesta, joka tarkastelee ihmisten kokemuksia kun he ovat käytännössä kuolleet ja sittemmin heränneetkin henkiin. Tuhannet ihmiset ovat kokeneet irtautumisen ruumiistaan, kohtaamisen kirkkaan valon kanssa, kohtaamisia jo edesmenneiden läheisten kanssa ja sitten paluun takaisin ruumiiseensa. Yleensä nuo ihmiset eivät olisi halunnet palata maan päälle, mutta he saivat viestin, että heidän tehtävänsä täällä on vielä kesken ja monet ihmiset tarvitsevat heitä vielä. Näitä ilmiöitä on tutkittu tieteellisesti ja niissä on pystytty näkemään monia yhtäläisyyksiä jopa eri kulttuureista olevien ihmisten välillä. Sähköshokit ihmisen aivoihin tai muutkaan ihmisen aikaansaamat tapahtumat eivät pääse mihinkään tällaisiin ilmiöihin.

Ilmiöitä tutkineet, jopa Nobel-palkinnon saaneet tutkijat ovat joutuneet aivan uuden ongelman eteen. Aiemmin materialisteina itseään pitäneet tutkijat ovat joutuneet myöntämään, että fysiikan takana todella on jotain hyvin todellista. Ilmiöitä ei voida selittää aiemmilla materialistisilla keinoilla. Ainoaksi keinoksi on jäänyt myöntää, että ihmisessä on muutakin kuin materiaa. Ihmisessä on tietoisuus, joka näyttää olevan itsenäinen ja ruumiista erillään oleva suurre. Tuosta tietoisuudesta voidaan käyttää vaikkapa nimitystä sielu. Se jää toimimaan itsenäisesti ruumiin toimintojen lakattua täydellisesti. Näyttää siis siltä, että ihminen todella on muutakin kuin verta ja lihaa. Ihmisestä ei tee ihmistä se, että oikeat kemikaalit ovat oikeissa paikoissa, ja että sähköisiä impulsseja tapahtuu jossain jotenkin.

Raamattu kertoo, että ihminen on iankaikkisuusolento. Jumala on pannut meihin sielun, joka jää elämään kun täältä lähdemme. Näin tiede näyttää koko ajan saavan selville asioita, jotka olemme voineet lukea Raamatuistamme jo aiemmin. On hyvä, että tiede löytää nämä ilmiöt, koska tieteen terminologialla on tänä päivänä jotenkin paljon katu-uskottavampaa kertoa, kuinka asiat todella ovat. On siis muutakin kuin vain materia.

Pentti Berg, khra
Lauritsalan seurakunta