Onko meillä enää totuutta?

Kysymys totuudesta on meille tänä päivänä varsin ongelmallinen. Monet tiedemiehet eivät tunnusta totuutta. Asiat vain ovat jotenkin. Insinöörille asia on totta, kun se toimii. Taloudessa asia on totta, tai jotenkin oikealla tolalla, kunhan se tuottaa profittia. Me emme enää oikeastaan edes puhu totuudesta, puhumattakaan että etsisimme jotain sellaista.

Maailmankatsomuksemme muutokset alkavat toisen maailmansodan jälkeen, kun Neuvostoliitto ryhtyy suunnattomin ponnistuksin vaikuttamaan läntiseen mielipiteeseen. Uskollisia kommunisteja löytyy kaikkialta ja he tahtovat tehdä kaikkensa maailmanvallankumouksen eteen. Usein he organisoituvat pieniksi soluiksi. Ponnistuksien tulos näkyy selvimmin vuoden 1968 tapahtumissa. Opiskelijat lähtevät kaduille osoittamaan mieltään vallitsevia oloja kohtaan. Vietnamin sota toimi sytykkeenä. Pelko kuolla sodassa oli huomattava motivaattori ainakin jenkkiopiskelijoilla. Näin Neuvostoateismi levisi länteen nimenomaan yliopistojen kautta. Jo Lenin oli huomannut, että opiskelijat ja tiedemiehet ovat helpoimmin saatavissa asian levittämiseksi. Hän useinkin vetosi heidän turhamaisuuteensa.

Aatteet haalistuivat ja hävisivät, mutta jotain jäi – materialismi. Lännessä hävisivät vähitellen henkiset ja hengelliset arvot, ja ihmiset keskittyivät rahaan ja tavaraan. Entisen yhdessä elämisen tilalle tuli henkilökohtaisen mielihyvän maksimointi. Kaiken tavaran ja kokemuksien keskellä ihmiset tulivat vakuuttuneiksi, että meidänhän täytyy olla onnellisia. Ja juuri onnellisuus oli se asia, jota tavoiteltiin – nyt siis yksipuolisesti rahan avulla. Ongelmaksi muodostui jo kauan sitten eksistentiaalinen tyhjyyden tunne. Elämä oli kadottanut mielekkyytensä. Kaikki oli menettänyt merkityksensä. Millään ei ollut enää mitään väliä. Tämä kehityskulku on varsin helppo nähdä vaikkapa vain rock and rollin lyriikassa 1960-luvun lopulta lähtien. Kokonaan eri asia on se, että maapallo ei kestänyt suunnatonta kulutusta, ja nyt olemme keskellä ilmastonmuutosta, joka voi johtaa kohti katastrofaalisia elinoloja. Siperian ja Pohjois-Kanadan ikiroudan sulaminen voi johtaa 100 mrd tonnin hiilidioksidin vapautumiseen ja siihen vielä metaanit päälle.

Ihmiselle täytyy olla absoluuttinen totuus. Sen me tarvitsemme voidaksemme elää. Jeesus toteaa, että Hän on tie, totuus ja elämä. Totuus ei ole asia, vaan se on Hän, Jeesus Nasaretilainen. Jostain syystä juuri puhe Jeesuksesta on tänä päivänä oikeastaan pahinta mitä voi olla. Se tuntuu naiivilta. Jeesustelussa ei ole mitään positiivista. Siitä on tehty säälittävää pelleilyä. Saattaisiko syynä olla se, että kysymys Jeesuksesta totuutena ei ole ollenkaan meille sopiva totuus. Me ihmiset pyrimme hankkimaan itsellemme sopivat ja mukavat totuudet. Jeesus ei ole sellainen. Raamattu sanoo kaikenlaisista totuuksien levittäjistä, että heidän hedelmistään te heidät tunnette. Ateismin ja materialismin totuuksien hedelmät ovat meillä selvillä. Tarvitsemme huomattavasti parempia totuuksia. Vain paluu henkisiin ja hengellisiin arvoihin voi antaa meille mielekkyyden elämiseen. Kulutuksen varaan emme voi enää laskea. Meillä on totuus, joka tekee meidät vapaiksi.

Pentti Berg, kirkkoherra
Lauritsalan seurakunta