Kuuluuko?

Kävelen kirkkosalin takaosaan ja kysyn: ”Miten kuului? No, kuuluiko nyt?”

”Kyllä kuului. Hyvin kuului. Nyt sai sanoista selvää.” Vastaajat ovat selvästi tyytyväisiä kuulemaansa; siis siihen, että he kuulivat ja saivat selvän kuulemastaan.  Kokemus oli yhteinen Ylämaan kirkossa paikalla olleille. Vietimme ehtoollisjumalanpalvelusta sekä nautimme kirkkokakkukahveja suntiomme jäädessä eläkkeelle yli 20 palvelusvuoden jälkeen. Jotain oli selvästi muuttunut. Ylämaan kirkkoon oli kuluneella viikolla uusittu äänentoistoa ja asennettu uudet Genelecin kaiuttimet.

Muutos on huomattava. Enää ei rätise eikä pauku. Saarnaakaan ei tarvitse keskeyttää ylimääräisen vinkunan vuoksi (siis äänentoiston, ei seurakuntalaisten). Ehkä toisenlaiset mikrofonit parantaisivat lopputulosta entisestään.

Sitkeitä ovat nämä Ylämaan kirkossa kävijät. Vaikkei ole ollut takeita siitä, kuuluuko ja saako selvää, siitä huolimatta kirkkoon on tultu. Jään myös miettimään, miten helppoa on sopeutua tilanteeseen, jossa nyt vain kuuluu huonosti tai ei oikein saa selvää siitä, mitä kirkossa sanotaan.

Luterilaista kirkkoa on perinteisesti kutsuttu Sanan kirkoksi. Tällä on kuvattu sitä, miten keskeinen asema Raamatun sanalla ja sen opettamisella on kirkossamme ollut vuosisatojen ajan. Ei siis ole yhdentekevää, kuuluuko vai ei. Toinen yhtä tärkeä pohdittava asia on sen sisältö ja merkitys, mitä me kuulemme.

Aikanaan kun lennätin yhdisti Yhdysvaltojen itä- ja länsirannikon, uudesta vuorovaikutuksen mahdollisuudesta oltiin tohkeissaan. Vähemmälle pohdinnalle jäi M. McLuhanin esittämä näkökulma; mitä sanottavaa Länsirannikolla olisi Itä-rannikolle? Samansuuntainen, vain paljon massiivisempi viestinnän murros on tapahtunut uuden teknologian ja laitteiden käyttöönoton myötä. Huolestuttavalta näyttää se, että tieto näyttää joissakin tapauksissa korvautuvan viihteellä, ja faktat mielipiteillä. Informaation virran kasvaessa tuntuu jäävän vähemmän aikaa pohtia ja analysoida kulloisenkin väitteen/tiedon taustoja ja faktoja.

Mitä, ja miten siis meidän tulisi luterilaisessa kirkossamme kuulla?

 

Mika Lehtola
kirkkoherra, Lappeen seurakunta