Suututtaako?

”Jos et ole vihainen, et ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota”. Tämä tuntematonta alkuperää oleva lainaus on mietityttänyt minua viime aikoina. En ole luonteeltani erityisen vihainen ihminen, mutta pitäisikö olla? Kun katson maailman tilaa, kaikkea sen epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä, niin pitäisikö minun suuttua? Pitäisikö minun suorastaan raivostua? Entä saako kristitty olla vihainen?

Onhan perin luonnollista, että välillä suututtaa. Onhan se ärsyttävää, kun joskus ei mikään meinaa onnistua. On raivostuttavaa, kun ihmisillä on tyhmiä mielipiteitä. Kuitenkin Raamatussa useaan kohtaan sanotaan, että vihaaminen on aika tyhmää ja että viisas on hidas vihastumaan.

Toisaalta suuttuihan Jeesuskin kohdatessaan vääryyttä. Nähdessään ihmisten porsastelun Jerusalemin temppelissä Jeesukselta meni kuppi nurin ja sen seurauksena meni nurin myös rahanvaihtajien pöydät. Tulisiko meidän kuitenkin seurata Jeesuksen esimerkkiä ja epäoikeudenmukaisuuden edessä päästää sisäinen eläin irti?

En tiedä, onko suuttuminen, riehuminen ja paikkojen remonttiin laittaminen välttämätöntä, mutta reaktioita vääryyden tulisi saada meissä aikaan. Melko laimeita olemme uskossamme, jos toisen ihmisen hätä ei tunnu missään. Toisen hädän ohittaminen on myös Jeesuksen ohitse kulkemista.

Toisaalta Jeesus kieltää meitä myös vastaamasta pahaan pahalla. Vaikka me oikeutetustikin vihastuisimme, emme voi vastata vihassa. Vihan valtaa ja väkivallan tekoja ei murrata lisäämällä vihaa, vaan lisäämällä rakkautta.

Vaikka me vihastuisimme, emme saa vihata. Kristinuskolla on vuosien saatossa perusteltu järjestelmällistä toisten ihmisryhmien vihaa, mikä on mielestäni pahimmanlaatuista harhaoppia, johon olemme uskovina syyllistyneet. ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” kertoi meille Paavali. Jos näin on ja olemme yhtä Kristuksessa, niin loogisena johtopäätöksenä on, että toistemme vihaaminen on myös Jeesuksen vihaamista.

Ehkä lopulta vastaus alkuperäiseen kysymykseen on ”kyllä”: Jeesuksen esimerkin mukaisesti kristittykin voi suuttua. Kuitenkin, jos Jumala vihaa syntiä ja rakastaa syntistä, niin samoin on meidänkin suunnattava suuttumuksemme kaikkea vääryyttä, mutta ei ihmistä kohtaan. Uskoisin suuttumuksen olevan oikeutettua silloin, kun se saa aikaan rakkauden tekoja, niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin. Kylläpä minua ottaakin päähän, miten ikäihmisillä on vaikeaa; menenpä siis raivoissani lahjoittamaan yhteisvastuukeräykseen!

Risto Herranen, seurakuntapastori
Lauritsalan seurakunta