Pääsinpäivän koitto


Suomen kielen sana pääsiäinen on Mikael Agricolan käyttöön ottama uudissana. Hänen kirjoituksissaan päsieinen viittaa paastosta pääsemiseen. Juhla-aikaa edeltävä neljänkymmenen päivän paasto päättyy Kristuksen ylösnousemuksen päivään.

Pääsiäinen on oivallinen nimi pelastushistorian ja kirkkovuoden huipentumalle. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsevät synnin, kuoleman ja pahan vallasta pääsemistä.

Meitä ihmisiä ja koko luomakuntaa orjuuttavat voimat on nujerrettu. Vaikka vielä näemme ja kohtaamme synnin, kuoleman ja pahan tuhoavat voimat maailmassa, Jumalan valta on niitä suurempi. Pääsiäisen voitto on meidän toivomme.

* * *

Pääsiäinen ei merkitse ainoastaan jostakin pääsemistä, vaan myös johonkin pääsemistä. Sanaan pääsiäinen liittyy liikkeen, siirtymisen ja muutoksen näköalat.

Pääsiäisellä on yhtymäkohta Vanhan testamentin tapahtumiin. Hepreankielisen pesah-sanan taustalla on israelilaisten vapautuminen Egyptin orjuudesta, mikä on kristillisen pääsiäisen esikuva. Kristillinen kirkko on ymmärtänyt pääsiäisen olevan siirtymistä kuolemasta elämään, lopulta luvattuun maahan, taivaaseen.

Vanhastaan pääsiäinen on ollut tärkeä kastepäivä. Kirkon alkuaikoina kasteoppilaat kastettiin pääsiäisyönä ja näin heidät liitettiin Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Tästä pelastuksen lahjasta jokainen kristitty on tullut osalliseksi omassa kasteessaan.

* * *

Pääsiäinen kutsuu elämään tätä elämää ylösnousemuksen ilossa ja voimassa lähimmäistä rakastaen ja luomakuntaa varjellen. Kun on johonkin päästy, on sieltä myös lähdettävä. Lopullinen päämäärä on vielä edessä.

”Kristityt, jo riemuitkaamme Sankarimme voitosta, kiitosvirttä veisatkaamme pääsinpäivän koitosta. Kuolema on kukistettu, synnin vangit armahdettu.” (Virsi 84:5).

Pääsiäisenä 2019

Seppo Häkkinen
Mikkelin hiippakunnan piispa