Rakkauden laki kumpuaa armosta


Luuk. 6:27–31

”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”

”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Näin päättää Jeesus puheensa tässä Luukkaan evankeliumin tekstissä, joka luetaan 7. sunnuntaina helluntaista 3. vuosikerran evankeliumitekstinä. Sunnuntain aiheena on ”Rakkauden laki”. 

Kirkkokäsikirjassa tähdennetään tämän sunnuntain aiheen esittelyssä, kuinka Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Tämän vuoksi kristitynkin on noudatettava rakkauden lakia ja pyrittävä siihen jopa paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset. Rakkauden lakia noudattaessaan kristityn on oltava valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäisten hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehille.
Rakkauden laki kiteytyy juuri noissa Jeesuksen sanoissa Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Tämä kiteytymä tunnetaan myös ns. Kultaisena sääntönä, joka lienee monelle tuttu eri yhteyksistä. Kultaisella säännöllä on juurensa kristinuskoa paljon vanhemmissa kulttuureissa ja tänä päivänäkin se on myös monen muun uskonnon eettisen ajattelun kulmakivi ja perusta.  

Sen sijaan se, mitä Jeesus opettaa tuon Kultaisen säännön edellä tässä Luukkaan evankeliumin tekstissä, on sisällöltään ominaista juuri Jeesukselle ja siten myös kristinuskolle. Kyse on hyvinkin radikaalista opetuksesta. Jeesushan puhuu suorastaan vihollisrakkaudesta, ei pelkästään lähimmäisenrakkaudesta. Hän kehottaa rakastamaan niitä, joiden tiedämme vihaavan meitä, rukoilemaan kaikkea hyvää kiusaajillemme ja vieläpä antamaan paljon vaadittua enemmän niille, jotka riistävät meitä muutenkin. Tässä opetuksessa riittää sulateltavaa ja nieleskeltävää.   

Joskus takavuosina rippikoulun loppukertauksessa oli yksi ainoa kysymys: Miten pääsee taivaaseen? Lentokonetta ja tikapuita tietenkin tarjottiin vitsillä vastaukseksi, mutta yhtä lailla myös vakavamielisemmät ”noudattamalla kymmentä käskyä” tai ”tekemällä hyviä tekoja” olivat vaillinaisia vastauksia. Ehkä hieman yllättäenkin Kultaisen säännön noudattaminenkaan ei siis ole tässä kohden tyhjentävä vastaus. Herää kenties kysymys, mihin sitten tarvitaan Kultaista sääntöä ja kymmentä käskyä, puhumattakaan Jeesuksen vihollisrakkausopetuksista, kun kerran tie taivaaseen on avoinna vain ja ainoastaan uskon kautta? 

Mitä epämiellyttävämpi ja hankalampi sääntö, laki tai käsky on oman elämämme ja mukavuutemme kannalta, sitä nihkeämmin olemme sitä tietenkin valmiita noudattamaan.  Tästä näkökulmasta katsoen Jeesuksen vihollisrakkausopetukset nousevat siis eittämättä potenssiin kolme. Vai kuka meistä voi muitta mutkitta sanoa, että ilman muuta tahtoo pelkkää hyvää sille ja rakastaa sydämestään häntä, joka on kohdellut väärin minua tai lähimmäisiäni: kiusannut, lyönyt, puhunut pahaa, ollut välinpitämätön, särkenyt tai ottanut omaisuutta jne.? 

Mihin Jeesus tahtoo opetuksellaan vihamiesten rakastamisesta lähimmäistemme rinnalla siis herätellä meitä? Eräänlaisen vastauksen saa, jos laittaa tämän raamatunkohdan otsikoksi juurikin tuon Rakkauden lain. Jeesus tahtoo sanoa ja opettaa, että rakkaus ei tunne rajoja. Jumala, joka on itse rakkaus, antaa tästä täydellisen esimerkin. Hänen rakkautensa ei rajoitu vain siihen, mikä on hyvää, kaunista ja hänen tahtonsa mukaista, vaan Hän rakastaa koko luomakuntaansa, myös jokaista luomaansa ihmistä tämän pahuudesta tai hyvyydestä riippumatta. Samoin meidän tulisi Jumalan kuvina peilata tätä rakkautta omassa elämässämme. Silloin rakkaus ei rajoitu vain siihen, mikä on meille hyvää ja suotuisaa, vaan se ylittää myös sen rajan, joka ulottuu pitkälti epämukavuusalueemme puolelle. 

Käytännönelämän kannalta Jeesus kiteyttää tämän opetuksensa Kultaisella säännöllä: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Eli jos esimerkiksi tahdon, että saan väärin tekemiseni ja sanomiseni anteeksi, annan itse anteeksi myös toisille. Tai jos tahdon, että kanssaihmiset katsovat erilaisuuttani, vikojani, puutteitani ja mokiani hyväksyvästi, vaikka ne ärsyttäisivät ja ehkä jopa aiheuttaisivat haittaa, teen niin myös heille. Ja niin edespäin.

Toisaalta olivatpa elämänkokemuksemme rakkauden laista mitkä tahansa ihmissuhteissamme, Jumala -suhteessamme rakkauden lakiin liittyy kiinteästi käsite armo. Jälleen tulee mieleen takavuosien muisto ripariopetuksesta, joka mielestäni kiteyttää olennaisimman siitä, mihin rakkauden laki ulottuu Jumalan ja ihmisen välillä: 

A nsaitsematon
R akkaus
M eidän 
O saksemme. 

Riippumatta siitä keitä ja millaisia olemme, mitä teemme, mistä tulemme ja minne menemme, on eräs, joka rakastaa meitä ja hyväksyy meidät täysin ehdoitta ja ilman omia ansioitamme. Jumala, joka on rakkauden lain laatija, on myös sen täyttäjä. Meidän elämämme, se, miten me suhtaudumme toinen toisiimme, on parhaimmillaan heijastumaa tästä rakkaudesta. Näin Jeesuksen radikaali opetus vihamiesten rakastamisesta paljastaa Jumala -suhteemme syvimmän olemuksen, lain ja evankeliumin yhteyden.    

Oppilaitospastori Sari Kosonen