Oma rooli

Meillä kaikilla on erilaisia rooleja: äidin tai isän rooli, lapsen rooli, esimiehen tai työntekijän rooli, harrastusrooli ja monia muita. Rooli on se puoli meissä, joka aktivoituu tietyissä tilanteissa. Kotona otamme eri roolin kuin töissä, on työminä ja kotiminä. Perheen seurassa olen eri roolissa kuin harrasteporukassa tai kavereiden kesken.

Myös työssä olemme siis jossakin roolissa, usein useammassa. Käyttäydyn eri tavalla työyhteisön ulkopuolella kuin sen sisällä jne. Osa rooleista on asemaan liittyviä rooleja, on esimiehiä ja työntekijöitä. Toiset roolit muodostuvat ajan kanssa työyhteisöissä. Jonkun roolin otan itse, joku minulle annetaan. Työyhteisöissä on kriitikkoja, hauskuuttajia, äänitorvia, mielipiteen ilmaisijoita jne.  On hyvä tiedostaa, että rooli tarvitsee aina vastaroolin: jos kukaan ei naura hauskuuttajalle, hänen hauskuuttajan roolinsa kuihtuu pois. Erityisesti työkokouksissa nuo roolit aktivoituvat ja näkyvät selvästi. Seuraavassa työkokouksessa voikin kiinnittää huomiota omaan ja työtovereiden rooleihin.

Se rooli, minkä otamme, tai joka meille annetaan, jollain tasolla resonoi meihin psyykkisesti.  Roolissa olen myös minä omana itsenäni, oman psyykeeni kanssa. Siinä olen minä tunteineni ja elämäntilanteeni kanssa.  Roolien kautta me olemme lisäksi vuorovaikutuksessa yksittäisen työkaverin, oman ammattiryhmän, työyhteisön, organisaation ja organisaation ulkopuolisen maailman kanssa.

Olemme tekemissä monien erilaisten ihmisten kanssa. Mielessämme myös helposti asetamme ihmiset erilaisiin rooleihin. Usein, kun puhumme tietystä roolista käsin, toinen tulkitsee sitä omasta roolistaan. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että se mitä sanon, ymmärretäänkin eri tavalla kuin sen tarkoitin. Ymmärryksen taso ei kohtaa. Eri asemassa olevien sanomisia kuunnellaan ja kuullaan eri tavalla. Esimerkiksi esimiehen sanomisia kuunnellaan ja tulkitaan erilailla kuin työtoverin sanomisia.

Jokaisessa työpaikassa on väistämättä ristiriitoja ja ristiriitojen selvittäminen on vaikeaa. Ristiriita, paha olo tai loukkaantuminen voi nousta yksilötasolta (oman elämän tilanteet, oma psyyke), kahdenkeskisten suhteiden tasolta (vuorovaikutusongelmat työkaverin kanssa), kilpailevien ammattiryhmien tasolta (mitätöintiä jne.), työyhteisön (ilmapiiri) tai organisaation (rakenteet ja johtaminen) tasolta.  Ristiriidan juurisyyhyn on vaikea päästä, koska monesti nuo tasot kietoutuvat yhteen. Siksi on hyvä miettiä asioita kaikilta tasoilta. Mikä osa minusta resonoi ympärillä olevan kanssa, vai resonoiko?

Työyhteisössä olisi hyvä aika ajoin puhua auki rooliodotuksemme. Mitä odotan esimieheltä, kanttorilta, diakoniatyöntekijältä, nuorisotyöntekijältä tai muilta työntekijöiltä. Samalla on hyvä muistaa, että roolin takana on aina ihminen, persoona, joka ei milloinkaan kaikilta osin vastaa omia toiveitani. On hyvä pohtia myös sitä, että voinko minä annetussa tai ottamassani roolissa loppujen lopuksi olla minä. Jos roolissani on tilaa olla minä, niin silloin jaksan työssäni ja elämässäni paremmin.

Nämä ajatukset nousivat mieleen Raimo Niemistön kirjaa Ryhmän luovuus ja kehitysehdot lukiessa.

Hannu Haikonen
kirkkoherra
Lappeenrannan seurakunta