Evankeliumi Luuk. 1: 39–45

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

Saarna Lappeenrannan kirkossa 22.3.2020 (vs. kappalainen Laura Hienonen)

Vaikka kokoontumisiamme ja liikkumisiamme on rajoitettu vasta viikon ajan, uskon että moni on jo kaivannut jotakin tiettyä paikkaa tai yhteisöä. Internetin ja sosiaalisen median käyttäjillä on toisaalta ollut live-lähetysten kautta pääsy moniin paikkoihin, joissa ei ole pitkään aikaan tai koskaan käynyt. Muun muassa Ranskassa sijaitsevan Taizé-yhteisön jäsenten iltarukoushetkiin on kuluneella viikolla voinut osallistua live-lähetysten kautta.

Myös päivän evankeliumi vie minut mielikuvissani Taizé-yhteisön Sovituksen kirkkoon. Kirkkosalin monista ikoneista ja maalauksista yksi on jäänyt minulle erityisesti mieleen. Punasävyinen, neliönmuotoinen lasimaalaus kuvaa Marian ja Elisabetin kohtaamista. (Kuva löytyy esim. sivulta https://shop.taize.fr/icon-on-wood-small-stained-glass-window-magnificat.html) Poikkeuksellista tuossa kuvassa on se, että myös kohduissa olevat sikiöt on hahmoteltu kuvaan. Ne tervehtivät toisiaan, kuten odottavat äitinsäkin tekevät.

Päivän evankeliumi kuvaa, kuinka lapsi hypähtää Elisabetin kohdussa hänen kuullessaan Marian tervehdyksen. Sikiöt tunnistavat toisissaan Jumalan suunnitelman. Kaikkien neljän evankeliumin mukaan Johannes Kastaja oli Jeesuksen edelläkävijä, mutta Luukas on ainoa, joka esittelee Johanneksen Jeesuksen edelläkävijänä jo ennen kummankaan syntymää.

Lapsen hypähtäessä kohdussa Elisabet täyttyy Pyhällä Hengellä, mikä evankeliumin mukaan oli siis mahdollista jo ennen helluntaita. Naisten kohtaaminen on hengellinen, hurmoksellinen kokemus. Elisabetin kohdalla Pyhällä Hengellä täyttyminen merkitsee sitä, että hän osaa tulkita lapsen potkaisun, ymmärtää Marian kantavan sisällään maailman Vapahtajaa ja siunaa Marian.

Uskaltaisin väittää, etteivät naimattomat, raskaana olleet naiset ole tämän maailman historian aikana aina saaneet sukulaisnaisilta samanlaista vastaanottoa kuin Maria saa Elisabetilta. Toisaalta on myös heitä, jotka ovat saaneet kaipaamaansa tukea. Naiset ovat ankarissa oloissa, pitkälti miesten hallitsemassa maailmassa, myös pitäneet huolta toisistaan ja tukeneet vaikeissa tilanteissa. Evankeliumin Maria lähtee saamaan rohkaisua ja tukea. Elisabet osoittaa täyden hyväksyntänsä Marian raskaudelle, ei ihmettele, tuomitse tai kyseenalaista.

Kulunut viikko on tuonut maamme hallituksen naiset ja miehet yhä uudestaan eteemme vakavin ilmein, selkein sanoin, suurta vastuuta kantaen. Viikon aikana maassamme, Euroopassa ja koko maailmassa on tapahtunut niin suuria muutoksia, ettemme ikinä olisi voineet niitä kuvitella. Poikkeusolot ja niiden seuraukset ovat vaikuttaneet lukuisiin yhteisiin asioihin, huonoilla ja hyvilläkin tavoilla. Vielä muutama viikko sitten maamme poliittinen kenttä oli täynnä vastakkainasettelua ja toisten arvostelua. Nyt toisenlaiset kiistat ovat vaienneet, kansalaisten terveys ja kansakunnan selviytyminen on yhteinen tavoite.

Yhteisen poikkeustilan keskellä on lukemattomia henkilökohtaisia tragedioita. Rajoitukset vaikuttavat monin tavoin arkeemme, ihmissuhteisiimme, toimeentuloomme ja hyvinvointiimme. Huoli tuntemattomasta tulevaisuudesta on suuri.

Evankeliumin Marian elämä on asetettu poikkeustilaan, joka alkoi enkelin ilmestymisestä. Hänen kohdallaan se tarkoitti uusia velvollisuuksia ja tuskaa: lähtöä pakolaiseksi Egyptiin, monenlaista huolta pojastaan Jeesuksesta ja lopulta suostumista oman pojan ristinkuolemaan. Kuitenkin Jumalan lupaukset ja siunaus kannattelivat aina Mariaa: ”Siunattu olet sinä, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!”

Maria ei tiennyt, mitä oli tulossa. Hän oli uuden ja ennennäkemättömän kynnyksellä. Luultavasti hänkin koki pelkoa ja turvattomuutta. Jumala rohkaisi häntä, ja hän teki sen mitä täytyi. Evankeliumissa Elisabet sanoo Marialle: ”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!” Tarkkaan ottaen Elisabet ei kutsu Mariaa autuaaksi siksi, että tämä odottaa Jeesusta, vaan siksi, että tämä uskoi. Siksi hän saa myös nähdä saamansa lupauksen täyttyvän.

Me emme tiedä, mitä on tulossa. Olemme uuden ja ennennäkemättömän kynnyksellä. Koemme pelkoa ja turvattomuutta. Rohkaiseeko Jumala meitä? Teemmekö me sen, mitä täytyy? Meidän tulee suostua rajoittamaan elämää suojellaksemme itseämme ja muita.

Tässä kirkossa on rukoiltu yhdessä yli 95 vuoden ajan erilaisten vaiheiden läpi, monenlaisissa yhteisissä ja yksityisissä tilanteissa. Rukouksen ketju on kantanut sukupolvia tässä seurakunnassa. Rukouksen ketju on kantanut maailmaa tällä viikolla. Elämämme on Jumalan käsissä, hän on läsnä, hän kärsii kanssamme. Jumalan lupaus kantoi Mariaa ja se kantaa meitä.

Jos jättäydymme Marian tavoin Jumalan varaan, siihen sisältyy suuri vapaus: Meidän ei itse tarvitse löytää ratkaisua, joka tyydyttää koko maailmankaikkeutta. Vaikka emme tiedä, miten tulisi toimia, olemme jättäneet elämämme Jumalan käsiin. Hän ei hylkää, vaikka tekisimme elämämme suuren virheen. Lupaukset sekä kärsimyksessä että riemussa tulevat aikanaan täyttymään.

Marian ilmestyspäivä on iloinen ja valoisa keidas paastonajan keskellä. Näissä poikkeusoloissa meiltäkään ei ole kielletty ilon kokemista. Ilon aiheet ovat löydettävissä pienissä asioissa, usein pinnan alta. Elisabetinkaan riemun aihe ei ollut Mariassa vaan hänen sisällään, hänen kohdussaan. Niin heidän, meidän kuin tulevienkin sukupolvien ilo, turva ja toivo on maailman Vapahtajassa, Marian pojassa Jeesuksessa.