Jakso 2

Johtava perheneuvoja Pirkko Varis kertoo työstään Lappeenrannan seurakuntayhtymän perheneuvonnassa.
Kesto 43:11. Varsinainen haastattelu käynnistyy kohdasta 10:28.

Lataa podcast tästä.

Johtava perheneuvoja Pirkko Varis istuu toimistossaan.

Ota yhteyttä

Johtava perheneuvoja, psykoterapeutti
Valtakatu 38
53100 Lappeenranta

Lue podcastin haastattelu tästä:

Pirkko Varis: Niin, Liisa ja Jaakko, te olette tulleet tänne perheneuvontaan. Mikä sai teidät lähtemään?

Jaakko: No tuo Liisahan se halus.

Pirkko Varis: Mikäs Liisa sulla oli mielessä?

Liisa: Oli sellaisia murheita tässä parisuhteessa.

Pirkko Varis: Minkäslaisia murheita sä oot kokenut?

Liisa: Olen kokenut sellaista…

Jaakko: No sano nyt, kun tultiin tänne.

Liisa: Semmosta toisen käyttäytymiseen liittyviä asioita, jotka tuntuvat sitten pahalta.

Pirkko Varis: Sinä Jaakko tuossa kommentoit, että sano nyt, kun kerran tultiin tänne.

Jaakko: Noniin, enhän minä ois tänne ite niin välittänyt tulla, mutta minä nyt Liisan mieliksi.

Pirkko Varis: Tiedätsä Jaakko, mitä tuo Liisa tarkoittaa, että sinun käyttäytymiseen liittyviä asioita on hänellä mielessä?

Jaakko: No, ehkä, saatanpa tietää. Mutta ehkä hän halluu…halluutko sinä, sano vaan jos haluat.

Liisa: Niin, lähinnä semmoseen asiaan, että Jaakolla on tapana vetäytyä välillä, että häneen ei saa yhteyttä. Se tuntuu pahalta.

Pirkko Varis: Tunnistatko tuon Jaakko itsessäsi tuon vetäytymisen?

Jaakko: No, ehkä se on Liisalle vetäytymistä, että minä arvostan semmosta omaa aikaa. Miten sen nyt ottaa.

Pirkko Varis: Miten sä Liisa koet sen Jaakon veätytymisen, mitä se sulle tarkoittaa, kun Jaakko vetäytyy?

Liisa: No se ahdistaa ja tulee semmonen olo, ettei ole tärkeä.

Pirkko Varis: Onko sulla mielessä joku semmonen tilanne ihan lähiajoilta, missä tää on tapahtunut?

Liisa: Kyllä.

Pirkko Varis: Voisitsä kertoa siitä?

Liisa: Jos kertois sen verran pikkusen taustasta, että me ollaan oltu viisi vuotta yhdessä ja molemmat on eronnut 10 vuotta sitten omista parisuhteista ja meillä on omia lapsia. En mie asu tällä hetkellä yhdessä ja tuntuu että sinne yhteiseen kotiin ei ole ollut mitään mahdollisuutta, tai siitä on joskus puhutta tai ehkä minä olen halunnut sitä enemmän kuin Jaakko, että olisi se yhteinen koti. Sitten jostakin tilanteesta Jaakko voi sitten loukkaantua tai suuttua niin pahasti, ettei tarvitse olla kovin iso, kummonen juttu että hän lähtee omien kavereittensa kanssa. Pahin on ollut se, että hän on ollut kuusi päivää tavoittamattomissa. Hän ei vastaa puhelimeen, eikä laita mitään viestiä. Se ahdistaa todella paljon.

Pirkko Varis: Sä et tiedä mitä Jaakolle kuuluu ja missä Jaakko on?

Liisa: Joo, en.

Pirkko Varis: Onks tää Jaakko jotain sitä sun oman ajan ja oman tilan hakemista?

Jaakko: No niinhän se varmaan on, että en tykkää, että koko ajan pitää ilmoitella itsestään. Eipä tässä naimissa kuitenkaan olla.

Pirkko Varis: Saatko sä kiinni tosta, miltä se Liisasta tuntuu, kun sä häviät sillä tavalla, että hän ei saa suhun yhteyttä?

Jaakko: No, kyllähän se jälkeenpäin perästä kuuluu, mutta pitäis ymmärtää minunkin näkökulmaa, että ei tässä tosiaan avioliitossa olla, että saa mulla olla omaakin elämää.

Pirkko Varis: Oletsä Liisa koskaan kertonut Jaakolle siitä, miltä susta tuntuu silloin, kun Jaakko on hävinnyt?

Liisa: Olen monestikin kertonut, kun ei ole ollut varma, että onko jotain sattunut sitten, koska ei vastaa. Niin sitten hän on vain silleen ollut, että höpöhöpö.

Pirkko Varis: Mitä sä nyt kertoisit Jaakolle siitä, että minkälainen olo sulla on silloin, kun Jaakko on kateissa sinulta, että sä et tiedä, missä Jaakko on. Mitä sä Jaakolle kertoisit niistä sun tuntemuksista?

Liisa: Niin, että silloin kun olet tavoittamattomissa, niin silloin on suuri hätä, että missä kunnossa olet ja miten voit ja se tuntuu äärettömän pahalta se, että ei saa yhteyttä, et edes viestiä pysty lähettämään, niin se on minusta aika julmaa omalla tavallaan.

Jaakko: No, ehkä minä voin sitten ens kerralla laittaa viestiä, joo.

Pirkko Varis: Se kuulostaa siltä, että sä nyt kuulit sen, että mikä se Liisan hädän taustalla on. Huoli sinusta ja sinun hyvinvoinnista, eikä suinkaan se, että hän haluaisi kontrolloida sinua tai olla aina tietoinen, mitä sinä teet tai missä olet.

Jaakko: Nojoo, niinhän se varmaan on.

Pirkko Varis: Sitä voisi Jaakko miettiä toisinpäin, että miltä susta tuntuis se ajatus, jos Liisa häviäis vaikka viikoksi silleen, että sä et tietäis, missä hän on ja sä et sais häneen mitään yhteyttä?

Jaakko: Niin, eihän se kivaa varmaan olisi, minä vaan olen tottunut, että Liisa soittelee kyllä, että ei ole sellaista tilannetta tullut vielä.

Pirkko Varis: Joo. Onko sulla Liisa nyt sellanen olo, että Jaakko kuuli, mitä sä oikeasti tarkoitat sillä, että…

Liisa: Joo. Oikeastaan ensimmäistä kertaa hän tulee vastaan tässä asiassa.

Pirkko Varis: Joo. Niin. Se vaikutti siltä, Jaakko, että sä jotain nyt tajusit ehkä sellaista, mitä sä et ole aikasemmin ajatellut. Sulle on tärkeetä ja se on ymmärrettävää, että se on tärkeetä semmonen oman tilan ja oman ajan hakeminen. Mutta että mitä se Liisalle on, niin vaikuttaa siltä, että sä ensimmäistä kertaa ymmärsit jotain siitä.

Jaakko: Nojoo. Pitää koittaa ymmärtää.

Pirkko Varis: Joo. Miltä se tuntuu?

Jaakko: Ai mikä?

Pirkko Varis: Se, että pitää koittaa ymmärtää?

Jaakko: No, ihan hyvähän se on, että tietää, mitä toisen päässä liikkuu ja koittaa olla sovussa. En toki halua, että toisella huolettaa. Näin.

Pirkko Varis: Te tulitte tänne tuon Liisan asian takia, mutta onko sulla Jaakko jotain sellaista, mitä sinä haluaisit teidän parisuhteesta sanoa tai pohtia yhdessä tässä?

Pirkko Varis: No en minä tiiä. Ehkä tosiaan toivoisin, että Liisa ymmärtäisi, että välillä haluaa olla kavereiden kanssa. Saattaa olla mökillä vaikka, ja että, no Liisa harmittelee, että no minä en häntä ota mukaan välttämättä niihin juttuihin. Mutta meillä on niin omat kuviot kavereiden kanssa, että niihin ei tuoda niitä naisia mukaan.

Pirkko Varis: Joo. No mitäs sä Liisa tästä ajattelet, miten pitkälle sinä olet valmis ymmärtämään sitä, että Jaakko tarvii sitä aikaa kavereiden kanssa?

Liisa: Tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten tämmönen kun toistuu sitten, toivottavasti ei nyt sitten enää toistu, mutta kyllä tätä on jo monta kertaa käyny, mutta pisin aika on ollut tää kuus päivää, että ei saa kii. Ja se on liian pitkä aika.

Pirkko Varis: Eli onko se Liisa sinun kannalta niin, että Jaakko voi kyllä käydä kavereiden kanssa ja olla kavereiden kanssa vaikka kuusikin päivää, kunhan sä tiedät, että Jaakko on turvassa, että ei ole mitään sattunut ja kaikki on ok?

Liisa: Kyllä.

Pirkko Varis: Joo. No miltäs tämä keskustelu tuntui teistä, minkälainen olo teillä on verrattuna siihen, kun tulitte tänne, nyt kun lähdette?

Liisa: On huomattavasti kevyempi ja helpottuneempi.

Pirkko Varis: Mikä oli tärkeintä sulle, Liisa?

Liisa: Että Jaakko kuuli sen, mistä on kysymys.

Pirkko Varis: Joo. No mites Jaakko?

Jaakko: Ihan ok. Ihan hyvä kun tuli puhuttua näistä. Ei tässä mitään hätää varmasti. Varmasti tällä yhdellä käynnillä selvitään.

Pirkko Varis: Joo. Joskus voi olla paikallaan sitten vaikka parin, kolmen kuukauden päästä kuulostella, että onko tämä muutos, mikä tässä on selvästi alkamassa teidän välillä, niin onko se jatkunut siellä kotioloissa. Haluaisitteko sellaisen käynnin tuonne vaikka kolmen kuukauden päähän?

Jaakko: Maksaako se mitään?

Pirkko Varis: Ei maksa, tää on ilmaista täällä käynti, täällä meidän perheneuvonnassa.

Jaakko: No jos se ei, vai mitä Liisa, haluatko sinä?

Liisa: No kyllähän se voisi olla ihan semmonen hyvä, että miten on niinku menny.

Jaakko: No jos siinä ei kauhean pitkään mee, niin voidaan käydä.

Pirkko Varis: Joo. Usein parit käy muutaman kerran, mutta teillä on sellanen olo, että tää kipein asia tuli tässä kohtaa puhuttua auki ja te pärjäätte eteenpäin.

Jaakko: Joo. Kyllä.

Pirkko Varis: No niin, kiitoksia.

Liisa ja Jaakko: Kiitos.

Johtava perheneuvoja Pirkko Varis. Miten tuo näytelty tilanne mielestäsi eteni? Oliko siinä mitään totuuspohjaa, vai kevenikö Liisan mieli nyt vähän liiankin helposti?

Todellisuudessa se ei mene ihan näin nopeasti ja helposti, mutta siinä oli paljon hyviä elementtejä, mitä pariterapiaistunnoissa tapahtuu.

Kerrotko, mistä tässä seurakuntayhtymän perheneuvonnassa on kyse?

Meillä on tavoitteena olla ihmisten rinnalla silloin, kun elämään tulee sellaisia kriisejä. Yleensä kun meille tullaan, se kriisi on jollainlailla parisuhteeseen liittyvä, tai yleensä ihmissuhteeseen. Meillä käy myös muita asiakkaita, jotka kokee lähi-ihmissuhteet haasteellisiksi. Mutta se meidän osaamisalue on tämä parisuhde.

Miten päädyit tähän työhön?

Olen tehnyt monenlaista työtä seurakunnassa ja järjestössä. Ja sitten minun yhtenä vaihtoehtona oli myös opettajan ura. Mutta sitten kuitenkin pidin tärkeänä tätä ihmissuhdetyötä. Olen opiskllut erilaisia terapiamuotoja varmaan kolmattakymmentä vuotta elämässäni.

Täällä perheneuvonnassa on kolme perheneuvojaa. Millainen koulutus teillä on taustalla?

Minulla on taustalla teologin koulutus ja sitten kasvatustieteellinen pohja. Ja sitten näitä terapiakoulutuksia. Ja sitten meillä on kaksi sosiaalityöntekijää, joilla on myös terapiakoulutuksia.

Onko perheneuvontaan saapuminen sellainen viimeinen oljenkorsi suhteen pelastamiseksi, vai tullaanko tänne jo ennen kuin tilanne on jo niin paha?

Voisi sanoa, että sekä että. On pareja, jotka tulee tänne kun huomaavat, että eivät selviä yksin siinä parin haasteellisessa tilanteessa. Ja sitten on heitä, jotka ovat sitten odottaneet niin pitkään, että parisuhteen kannalta ei ehkä ole ele enää juurikaan mitään tehtävissä. Mutta meidän työ on sillä tavalla kaksitahoista, että me tehdään pariterapiaa silloin, kun pari haluaa hoitaa suhdettaan ja saada sitä suhdettaan jollainlailla paremmaksi. Sitten meillä on myös tärkeänä osana meidän työtä perheasioiden sovittelu silloin, kun pari päätyy eroon ja siihen liittyy monia asioita siihen erotilanteeseen, niin silloin me toimitaan sovittelijoina.

Mitä se käytännössä tarkoittaa, tuo sovittelu?

No se tarkoittaa niistä asioista keskustelemista ja riittävään sopuun pääsemistä, mitkä eroon liittyy ja ensimmäinen ja tärkein asia on, jos perheessä on lapsia, niin miten lasten tilanne hoidetaan ja miten se järjestyy parhaalla mahdollisella tavalla. Sitten tulee joukko muita kysymyksiä: miten raha-asiat hoidetaan, miten ne jaetaan ja se on hyvin sellaista konkreettista keskustelua siitä, että mitä tarkoittaa kun me nyt eroamme, niin mitä kaikkea se tarkoittaa. Mistä kaikista asioista pitää sopia. Ja meillä koko ajan siellä taustalla tärkeänä ja tärkeimpänä kysymyksenä, voisi sanoa, niin on se lasten hyvinvointi. Tietenkin myös näiden aikuisten hyvinvointi, että mitä apua he voivat saada siihen kriisiinsä, mutta sitten myös, että lasten hyvinvointi varmistetaan.

Mistä tietää, että nyt tämä parisuhde vaatisi ulkopuolista apua?

Oikeastaan silloin, kun tuntuu, että hei, me ei kahdestaan selvitä näistä asioista tai me ei saada näitä asioita sovittua riittävällä tavalla, että molemmat olisivat riittävän tyytyväisiä. Usein, kun parit tulevat tänne, he kertovat, että heillä on paljon riitoja eli erimielisyyksiä siitä, miten asioiden pitäisi olla, tai miten niitä pitäisi hoitaa. Silloin se ulkopuolinen näkökulma voi olla se, joka auttaa eteenpäin ja sitten löytyy niitä… Ei niinkään ole tavoite, että päästäisiin riidattomuuteen, että me ei koskaan riidellä, vaan se, että me opittaisiin riitelemään oikealla tavalla.

No mikä on se oikea tapa riidellä?

No siinä on muutamia perussääntöjä. Ihan ensimmäisiä on se, että riidellään siitä asiasta, mikä on kulloinkin siinä edessä. Eli ei oteta mukaan kummin kaimoja ja muita, vaan riidellään se asia. Eli kerrotaan oma mielipide asiasta ja sitten mietitään, millä tavalla siitä voisi löytyä sellainen kompromissi, johon molemmat voivat riittävällä tavalla sitoutua, vaikka se ei olisikaan juuri se, mitä minä haluan tästä asiasta.

Miten tänne tuleminen käytännössä sitten tapahtuu, mitä pitää tehdä?

Meille voi tulla kahta tai kolmeakin väylää kautta, mutta kaksi on semmoista pääväylää. Ihan ensimmäinen on arkipäivinä päivystys. Meillä on kesäaikana maanantaista torstaihin yhdestätoista kahteentoista meidän päivystyspuhelin, johon joku perheneuvojista vastaa. Sitten meillä on myös sähköpostimahdollisuus, meille voi ottaa sähköpostitse yhteyttä. Sitten kolmas tapa on tietysti kävellä tuosta ovesta sisään, mutta sitä me emme kovin suosittele, koska vaikka me olisimmekin täällä töissä, niin ei välttämättä päästä avaamaan ovea, kun olemme töissä oven takana.

Kuinka monta kertaa asiakkaasi yleensä käyvät täällä?

Se vaihtelee tilanteen mukaan. Keskimäärin voisi sanoa, että se on noin viidestä kahdeksaan kertaa, mutta joskus se voi olla paljon enemmän ja joskus voi olla, että kun joku tilanne on saatu puhuttua, niin se voi olla, että se yksikin kerta auttaa. Se on hyvin vaihteleva, ja se aina parin kanssa mietitään ja sovitaan, että mikä on heille se sopiva määrä.

Kuinka pitkään yksi tapaaminen kestää?

Yksilöiden kanssa silloin kun ihminen tulee yksin, niin se on yleensä 45-60 min. Sitten kun he tulevat parina, 75-90 min. Eli mielellään ei sen pidempiä aikoja, koska siinä kun keskitytään asiaan, se on jo ihan riittävästi. Sitten on hyvä tulla seuraavan kerran.

Millaisten ongelmien kanssa ihmiset tulevat tänne?

Meillä yleisin tulosyy, joka kysytään aina asiakkailta, että miksi olet tullut tänne, niin yleisin tulosyy on tällaiset elämänvaihekriisit ja vuorovaikutusongelmat. Ne ovat ne yleisimmät. Sen jälkeen tulee erokysymykset, uskottomuus ja seksuaaliset kysymykset. Tämän tapaisia parisuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Tai joku voi tulla joskus yksin ja hänen kysymykset on sitten omanlaisia. Mutta usein ne liittyy vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Voitko antaa esimerkkejä?

Riidat on se aika yleinen esimerkki, että me ei tulla toimeen keskenämme. Sitten tämmöstäkin aika usein kuulee parien tai jommankumman sanovan, että rakkaus on loppunut. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta rakkaus on loppunut, ei ole enää niitä tunteita, mitä on ollut. Ja niistä me sitten aletaan keskustella, että mitähän kaikkea tähän liittyy.

Voiko sellaiselle tilanteelle saada mitään onnellista loppua, jos sanotaan, että rakkaus on loppunut.

Riippuu siitä, että mitä me ajatellaan sillä, että on onnellinen loppu. Mutta usein silloin, kun tulee tällainen ajatus, että en varmaan rakasta sinua enää, kun minulla on niin tunteet muuttunut tai erilaiset, siinä kyllä kannattaa miettiä sitä, että minkäslainen tämä parisuhde on ollut, mitä se on ollut parhaimmillaan ja milloin se on alkanut muuttua. Usein elämänvaiheisiin liittyvät asiat, elämäntilanteisiin liittyvät asiat, elämän tällaiset muutokset voi aiheuttaa sitä tunnetta, että ei ole enää, että rakkaus on loppunut. Mutta se on sellainen monisyinen asia. Voi olla, että tulemme siihen tulokseen, että rakkaus ei ole loppunut, se on muuttunut toisenlaiseksi. Se ei ole enää sitä alun väkevää tunnetta, vaan se tunne on muuttunut toisenlaiseksi. Se on ehkä semmonen onnellinen loppu jos ajatellaan niin, että huomaa, että elämä tuo mukanaan muutoksia ja parisuhteessakin on tietyt sellaiset vaiheet havaittavissa, että miten parisuhde suunnilleen menee.

Eli suhde ei välttämättä lopu siihen, että tällainen tunne on, että rakkaus on loppunut?

Ei välttämättä, vaan että rakkauden tunne muuttaa muotoaan toisenlaiseksi. Se ei ole enää välttämättä sitä, jos on kokenut alun tulisuutta, niin se ei ole enää samanlaista. Ihmisethän kokevat rakkauden hyvin eri tavalla. Myös parisuhteet alkavat hyvin eri tavalla. Ei ole yhtä kaavaa siinä, miten ne alkavat. Mutta jotain ehkä tällaisia yleisiä piirteitä voidaan nähdä, miten parisuhteessa se suhde kehittyy.

Millainen se perheneuvojan rooli on siinä tapaamisessa? Onko se paljolti sitä, että sanotaan, että no miltä sinusta nyt tuntuu ja mitä mieltä sinä olet tuosta, mitä toinen sanoi?

Ajattelisin, että ihan ensi alkuun pariterapeutin rooli on kuuntelijan rooli. Kuuntelijan ja kyselijän rooli sillä tavalla, että saa selville, että miksi te olette tänne tullut ja mikä teidän tilanteessa, teidän parisuhteessa on se asia, mikä kaipaisi nyt jotain muutosta. Usein asiakkaiden kanssa puhutaankin niin, sanon sen niin, että meillä on yhteinen potilas tai yhteinen asiakas täällä, ja se asiakas on se parin välinen suhde. Me yhdessä tutkitaan sitä ja yritetään löytää ratkaisuja sellaisiin kysymyksiin, jotka on tullut hankaliksi.

Millaista tämä perheneuvojan työ on? Vaikuttaako se mitenkään omaan mielentilaan kun yrittää auttaa ihmisiä, jotka on mahdollisesti vaikeassa tilanteessa?

Kyllä siinä sellainen puoli on. Ensinnäkin tämä on hyvin mielenkiintoista työtä. Se tekee nöyräksi kun ajattelee sitä, että ihmiset tulevat omien vaikeiden asioidensa kanssa ja haluavat tuoda ne esille. Ja myös hakevat sitä apua. Sitten siinä on semmonen puoli, että kun on jatkuvasti kriisien kanssa tekemisissä, meinaa unohtua, että on olemassa ihan… Kaikki ihmiset eivät voi aina huonosti, vaan se olotila vaihtelee. Niin kuin näillä asiakkaillakin olotila vaihtelee. Nyt heillä on kriisi, mutta sitten taas kun katsotaan asioita eteenpäin tai taaksepäin, niin sitten on ihan erilainen tilanne. Se toivon näkökulma on yksi tärkeä asia täällä, että me ylläpidetään toivoa, on tilanne sitten minkälainen tahansa.

Minkälainen luonne pitää olla, että on hyvä perheneuvoja?

Pitää osata kuunnella ja antaa tilaa myös hiljaisuudelle ja semmoselle itsensä kuuntelulle. Hiljaisuus meidän huoneessa ei ole ollenkaan huono asia, vaan me välillä saatetaan istua hiljaa ja ihmetellä. No välillä voidaan riidellä railakkaasti, mutta sitten yritetään etsiä aina niitä näkökulmia näissä molemmissa tilanteissa, että miten tästä eteenpäin.

Mitä onnistumiset ja epäonnistumiset ovat tässä työssä?

Onnistuminen on sitä, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja kokee tulleensa nähdyksi sellaisena kuin on. Epäonnistuminen on lähinnä sitä, että ei ole sellainen turvallinen ja avoin ilmapiiri ja se vuorovaikutussuhde meidän, minun ja asiakkaiden välille ei pääse syntymään. Siihen voi olla monia syitä, mutta se on joskus sellainen haasteellinen asia. En tiedä, voiko puhua ihan epäonnistumisesta, mutta semmonen haasteellinen ja harmillinen asiakkaiden kannalta, jos sellaista suhdetta ei pääse syntymään, että he kokisivat olonsa turvalliseksi ja omista asioista puhumisen turvalliseksi.

Milloin näin saattaa käydä?

On tilanteita, joissa voi käydä niin, että toimii jollakin lailla terapeuttina niin, että ei kuule aidosti sitä asiakkaan tilannetta, puhuu päälle tai toimii sillä tavalla, että asiakas kokee jäävänsä siinä tilanteeseen, jossa hän ei tule kuulluksi eikä nähdyksi ihan aidosti sellaisena kuin on.

Kuinka pitkään olet ollut perheneuvojana?

Olen ollut nyt 12 vuotta.

Onko parisuhdeongelmien laatu muuttunut vuosien varrella mitenkään?

Ehkä sillä tavalla, että ihmiset tulee tänä päivänä ehkä vähän enemmän sellaisessa akuutissa kriisissä kuin mitä aikaisemmin. Aikaisemmin saattoi olla enemmän, tai siinä alkuvaiheessa kun minäkin olen aloittanut urani, saattoi olla enemmän sellaisia tilanteita, joissa tultiin parantamaan parisuhdetta. Nyt on ehkä vähän painotetummin sellaisia tilanteita, joissa suhde on kriisiytynyt ja puhutaan paljon erosta.

Osaatko sanoa, mistä tämä kehitys johtuu?

Siihen on varmasti monia syitä. Yksi on sellainen, että ihmiset ovat tulleet varmasti vaativimmiksi sen parisuhteen suhteen eräässä mielessä. Elikkä jos parisuhde ei suju, jos siinä tulee haasteita, niin nyt myös taloudellisesti on enemmän mahdollista lähteä sitten eri teille. Siinä on varmasti yksi syy. Ei ollenkaan läheskään kaikki, mutta yksi semmonen syy. Sitten ehkä se rakkaus, että yleensä ottaen se elämän suuri mysteeri ja kysymys, että mitä se rakkaus on. Aika paljon parit etsii sitä, että mitä se rakkaus on. Onko se rakkaus tätä, mitä meillä nyt on tässä meidän suhteessa, vai onko se jotain muuta. Siitä me paljon puhutaan. Ero on myös semmonen tapa ratkaista ristiriitatilanteita, tai siitä erosta puhuminen.

Usein minä kysynkin pareilta, että kun on selvitelty sitä tilannetta, että mistä tämä eroajatus on tullut, niin sitten mä kysyn, että kummasta te haluatte eroon: toinen toisistanne vai tästä hankalasta tilanteesta? Ja se ratkaisee myös paljon, että mihin suuntaan me sitten parin kanssa lähdetään. Jos se sanoo, että toinen toisistamme, niin sitten me lähdetään sovittelemaan. Että okei, sitten tää tarkoittaa eroa. Eli lähdetään miettimään, mitä se ero olisi käytännössä. Ja sitten jos se vastaan, että tästä hankalasta tilanteesta, joka muuten useimmiten on se vastaus, niin sitten me lähdetään tekemään pariterapiaa ja miettimään, että mites me saataisiin tämä tilanne paremmaksi.

Eli tämä sovittelu siis johtaa aina eroon lopulta?

Ei toki välttämättä. Se on aina parin asia. Voi olla, että pari tulee tänne nimenomaan sovitteluun ja sitten kun aikamme on soviteltu, niin he huomaavatkin, että ei me halutakaan erota. Että me on tultu toisiin tuloksiin. Ja se ei suinkaan tosiaan sitä tarkoita… Ehkä enemmänkin sovittelu on sitä, että se realisoi sen, mitä se ero tarkoittaa. Ja kun se on realisoitu ja nähdään ihan konkreettisesti fläppitaululta, että mitä se ero tarkoittaa meidän tilanteessa, niin voi olla, että sitten tullaankin siihen tulokseen, että hei me halutaankin, että meidän suhde kohenee siinä määrin, että hei me halutaankin, että meidän suhde kohenee siinä määrin, että me voidaan jatkaa. Mutta sovittelu on toki tärkeä väline siinä tilanteessa, kun pari päätyy eroon. Niin se on tärkeä väline, että saadaan asiat puitua niin, että mahdollisimman vähän eri osapuolet kärsii. Kärsimykseltähän ei koskaan voi välttyä elämässä muutenkaan, mutta siinä pyritään siihen, että asiat tulisivat riittävästi puhuttua ja sovittua erotilanteessa.

Kuinka isossa roolissa päihteet ovat parisuhdeongelmissa?

Kyllä se pullo melko usein on se parisuhteen kolmas. Eli se voi joskus puolison voittaa. Sekin on kysymys, jonka voi aina esittää, että pullo vai puoliso. Ja vastaus siihen kysymykseen on ihan ratkaisevan tärkeää, että miten sitten edetään.

Onko se mies yleensä niin sanotusti se syypää?

Me ei etsitä syyllisiä täällä, vaan me etsitään ratkaisuja niihin ristiriitatilanteisiin, mitä on tullut. Ja kyllä me ihan tietoisesti ja kovalla työllä opetellaan minä-kielen puhumista, että me lopetettaisiin se sinä-kielen puhuminen ja syyttely ja puhuttaisiin minusta, otettaisiin vastuu omasta elämästä ja omista tunteista, omista ajatuksista ja alettaisiin puhua minä-kieltä.

Voitko vielä syventää tuota minä-kieltä?

Niin, ehkä sinä-kieltäkin on hyvä syventää. Eli ”kun sinä aina”, ”sinä et koskaan”. Se on se aika tyypillinen, millä riidatkin alkaa. Että me opittaisiin puhumaan siitä, että miltä minusta tuntuu se, kun sinä käyttäydyt tuolla tavalla, kun siinä toisen käyttäytymisessä on jotain huomautettavaa. Mutta silloin, kun mennään persoonaan ja sanotaan, että kun sinä oot tommonen, niin se ei yleensä kyllä vie eteenpäin sitä riitelyä. Mutta se saattaa viedä, kun opitaan puhumaan, että minusta tuntuu tosi hankalalta se, kun sinä jätät tavarasi aina keskelle lattiaa. Tämä oli hyvin rautalankaesimerkki, mutta sen voi sanoa niin monella tavalla. Eli on kysymys siitä, että asioista pitää puhua ja asiat pitää sanoa. Mutta miten ne sanotaan, niin se on ihan oleellista.

Voiko mies ajatella, että naispuolinen perheneuvoja on enemmän sen naisen puolella?

No silloin täytyy kyllä sanoa, että perheneuvoja on hieman epäonnistunut työssään, jos mies joutuu kokemaan niin, että aina nuo naiset liittoutuu minua vastaan. Ja kyllä niin välillä tapahtuu, mutta se mikä on tärkeetä, niin rohkaisen aina asiakkaita siihen, että sanokaa, jos siltä rupeaa tuntumaan tai tuntuu hankalalta täällä olla, niin sanokaa ja kommentoikaa, että nyt minusta tuntuu, että sinä olet ihan tuon toisen puolella. Se voi myös tulla naiselta, että nainen voi kokea samalla tavalla, että sä olet mun miehen puolella. Mutta se on hirmu tärkeää sanoa ääneen. Ja joskus siitä jopa me saatetaan kysyä, että hei, mikäs sun olo tässä on, kun me on niin paljon puhuttu tässä vaikkapa toisen kanssa tai toisen näkökulmasta asioita, niin miten sinä koet tämän asian. Ja minä arvostan aina sitä, että asiakkaat uskaltaa sanoa, että en minä noin ajattele, jos minä vaikka tarjoan jotain ajatusta, että en minä noin ajattele. Että minä ajattelen ihan toisin. Se on hienoa. Ja sillä tavalla syntyy sitä aitoa vuorovaikutusta meidänkin välille.

Syntyykö parien välille täällä perheneuvojan luona riitoja?

Kyllä syntyy. Ja oikeastaan perheneuvojan kannalta semmonen tärkeä tilanne onkin, että he uskaltavat riidellä. En tarkoita mitään nyrkkitappelua enkä sellaista, se on ehdottomasti kielletty täällä, että toiseen ei saa käydä käsiksi. Mutta se riitely paljastaa paljon siitä, että mitä siinä riidassa tapahtuu. Ja usein sitten kyllä, tai siis aina me se riita katkaistaan ja sitten lähdetään tutkimaan sitä, että mitä teille oikein tapahtui tuossa riidellessä? Mitä siinä oikein tapahtuu? Mistä te olette eri mieltä? Miksi te sanotte toisillenne tällä ja tällä tavalla? Ja siitä me opitaan hirveän paljon kaikki. Useinkaan meillä perheneuvojilla ei ole valmiita vastauksia, mutta meillä on paljon kysymyksiä. Koska eihän me voida tietää sen parin tilannetta, joka tulee tänne. Ei me voida tuntea heitä etukäteen. Silloin me kysytään ja autetaan heitä kertomaan sillä tavalla omaa tarinaansa, kysymällä.

Onko näissä tapauksissa ikinä taustalla fyysistä väkivaltaa?

No kaikkea mitä parisuhteeseen liittyy, niin mekin kohdataan täällä perheneuvonnassa. Kaikkea mitä parisuhteeseen liittyy. Joskus se on väkivalta, fyysinen, henkinen, se voi olla mitä vaan. Mikään parisuhteen alue ei ole meille vierasta.

Siinä on varmaan aika vaikea, jos on ihan fyysistä väkivaltaa, niin olla muun kuin sen kärsijän puolella?

Niin, se pariterapian onnistuminen silloin, kun on fyysistä väkivaltaa, se on huono. Silloin ei pariterapia ole se menetelmä, vaan silloin mietitään, että millä tavalla asiat hoituu niin, että kukaan ei ole vaarassa.

Pystyisitkö sanomaan jotain hyviä vinkkejä parisuhteeseen, että mitä ihmisten pitäisi ottaa enemmän huomioon?

Mä ajattelisin, että parisuhteessa tärkeintä on sekä oppia tuntemaan toista, että tuntemaan itseään. Se toinen on hyvä peili siinä, että oppii tuntemaan itseään. Meillä vaan usein käy niin, että me nähdään toisessa niitä hankalia piirteitä, mitä meissä on itsessämme, mutta meidän on itsemme niitä vaikea nähdä. Siksi me nähdään ne helposti toisessa. Sanotaankin, että parisuhteessa on paljon peilausta, että me katsotaan ikään kuin peilistä itseämme, mutta ei niin kuin nähdä itseämme siinä, vaan nähdään, että tuossa toisessa on kaikki ne asiat, mitkä itse asiassa on kipeänä minussa. Tämä ei tietenkään ole ihan yksi yhteen, eikä kaikissa asioissa pidä paikkaansa, mutta parisuhteissa on paljon sellaista. Ja sitten semmonen jännä ilmiö, mikä parisuhteeseen liittyy. Sanon sen niin, että ”se mihin toisessa ensin ihastuu, siihen ennen pitkää vihastuu”. Eli ne piirteet, mitkä viehättää toisessa suhteen alussa, niin niistä saattaa tullakin aivan raivostuttavia juttuja. Ja tän on aika moni pari todistanut täällä, kertonut, että näin on.

Voitko antaa jonkun esimerkin?

Jaa-a.

Moottoripyöräharrastus?

(Nauraa) Niin, ne on yleensä sellaisia, joku sellainen, tässä tapauksessa saattaa olla piirteitä, jotka itseltä puuttuu. Ja niihin niin kuin ihastuu toisessa, että voi että, ihailee vaikka toisen rohkeutta, nyt kun sanoit moottoripyörästä, vaikka toisen rohkeutta. Mutta sitten ennen pitkää se voi ruvetakin harmittamaan, että aina se on sen moottoripyöränsä kanssa ja ikinä se ei ole minun kanssa ja niin edelleen. Siitä voi tulla tällainen asia, mikä on alkuun on tuntunut tosi viehättävältä toisessa, siitä tuleekin sellainen harmin aihe.

Jos pariskunnalla on lapsia, kuullaanko heidän näkökulmaansa täällä ikinä?

Meidän työ perustuu siihen, että me tavataan pääosin aikuisia. Mutta se lapsen näkökulma kuullaan aina vanhempien kertoman kautta. Ja sitten me puhutaan lapsista paljon. Vaikka lapset ei ole täällä fyysisesti läsnä useinkaan, se ei ihan, siis me ollaan, meistä kaksi on perheterapeuttia täällä. Kyllä toki lapsetkin joskus voi olla mukana, mutta me keskitytään siihen aikuisten väliseen suhteeseen ja koko ajan pidetään yllä sitä keskustelua siitä, että miten lapset voi tässä suhteessa. Sanotaan, että vanhempien suhde on lapsen koti. Tämä pätee sekä siinä tilanteessa, että vanhemmat elää parisuhteessa, mutta yhtälailla erotilanteessa. Ja siinä, että vanhemmat elää erossa. Vanhempien suhde on lapsen koti. Ja sen takia me halutaan pitää koko ajan sitä keskustelua yllä, että miten lapset voi tässä teidän tilanteessa.

Kuinka usein pysytään siinä suhteessa lasten vuoksi?

Tuota on vähän vaikea sanoa, kun se on niin monisyinen ja monipolvinen asia voi olla. Pariskunta sanoo, että me ollaan tässä vain lasten takia tai sitten että, ei me nyt ainakaan vain lasten takia olla. Että sitä on vähän vaikea ehkä sanoa, että kuinka usein. Mutta tietysti niitäkin tilanteita on, joissa ollaan lasten takia.

Onko se huono syy pysyä yhdessä, että on lapsia, jos parisuhde ei toimi?

Se vähän riippuu, että mitä se pari itse siitä ajattelee. Sitä me ei koskaan, tai ei haluta sanoa sitä, eikä meillä ole oikeuttakaan sanoa, että miten teidän kuuluu ratkaista teidän elämän asiat. Me annetaan työkaluja, me pyritään yhdessä miettimään sujuvampia ja parempia käytäntöjä parisuhteessa, mutta me ei voida ratkaista pariskunnan puolesta niitä asioita. Jos he päätyy siihen, että he haluavat olla yhdessä lasten takia, niin se on heidän oikeutensa ja me sitten täällä työskentelyssäkin toimitaan sen mukaan. Vaikka toki se parisuhteen parantaminen molempia tyydyttävämpään suuntaan on se meidän tavoite. Silti jos he päätyy tämmöseen ratkaisuun, niin se on heidän oikeutensa.

Miten paljon sitten nämä parisuhdeongelmat vaikuttavat niihin lapsiin?

Eräs psykologi on sanonut näin, että perheessä lapset ja koirat tietävät parhaiten, miten siellä voidaan. Eli vaistomaisesti lapset, ihan niin kuin koira vaistollaan, niin lapset tietää. Elikkä jos vanhemmilla on riitoja, niin lapset vaistoaa sen ja sitten lapilla on sellainen luontainen taipumus ajatella monista asioista, että kun äiti ja isä riitelee, niin oonks mä jotenkin syyllinen siihen. Se on luontainen lapsen kehitykseen liittyvä ajatuksenkulku ja sen takia asioista on tärkeää puhua lapsen kanssa silloin, kun vanhemmilla on ristiriitoja. Sitten se on tärkeää muistaa, että se ei ole niin oleellista lapsen kannalta, jos hän kuulee riitoja. Se ei ole siis paha asia, jos hän kuulee riitoja, mutta jos hän kuulee riitoja ilman sopimista, se on lapselle vahingollista tai hankalaa, koska hän silloin entistä enemmän miettii sitä omaa osuuttaan siinä. Mutta kun lapsi huomaa, että vanhemmat riitelee ja sitten ne pyytää toisiltaan anteeksi ja sopii asian, niin lapsi oppii sen, että eri mieltä voi olla ja saa olla, kun elää sovussa.

Toistavatko ihmiset parisuhteessa niitä samoja käyttäytymismalleja kuin heidän vanhempansa?

Aika usein me parien kanssa huomataan se silloin kun me puhutaan vaikkapa, että minkälaista heidän omissa kasvuperheissään on ollut, niin aika usein me huomataan, tai he itse tekee havaintoja siitä, että tässä on paljon muuten samaa. Että se tuntuu olevan niin, että minkälaisessa ilmapiirissä me on elämämme eletty, se ilmapiiri jotenkin tulee meidän ihmissuhteisiin. Ja parisuhde on tietenkin se läheisin ihmissuhde, jossa se yleensä näkyy kaikkein selvimmin.

Pysytäänkö avioliitossa helposti huonossakin suhteessa, koska eroaminen tuntuu kenties nololta ja epäonnistumiselta?

Tuokin riippuu paljon pareista, että miten itse kukin sitä ajattelee. Varmaan joskus on noinkin.

Eroaako sinusta ihmiset liian herkästi, vai onko ne liian pitkään huonossa suhteessa?

Tuo on vähän semmonen kysymys, johon minä en halua terapeuttina ottaa kantaa, nimittäin mä ajattelen, että jokaisen parisuhde on sen parin asia ja he tekevät sillä parisuhteellaan niin kun sen, mitä he tekee. He tekee omat ratkaisunsa siinä. Ja minun tavoite on tehdä se oma työni ja auttaa heitä niissä kysymyksissä, joihin he haluaa apua.

Kuinka paljon täällä perheneuvonnassa käy väkeä?

Niin paljon, että kolme työntekijää on työllistettyjä. Mutta meillä ei ole tullut jonoja, eli me pystytään muutaman viikon sisällä aina antamaan aika. Välttämättä sitä ei saa heti samana tai seuraavana päivänä, mutta muutaman viikon sisällä, niin me pyritään se aika järjestämään.

Toivovatko ihmiset, että me haluttais tulla miehen tai naisen juttusille?

Silloin tällöin tulee semmosia toiveita, mutta aika harvoin. Yleensä ihmisille sopii kumpi vaan.

Voiko noita toiveita toteuttaa?

Jossain määrin voi toteuttaa. Meillä on tietysti enemmän naisia kuin miehiä täällä, suhteessa näistä kolmesta on enemmän naisia kuin miehiä, mutta kyllä toki jossain määrin pyritään ottamaan huomioon.

Kuuluuko työhösi muutakin kuin näitä asiakastapaamisia?

Kuuluu kaikenlaista. Minulle kuuluu tämmösiä hallinnollisia tehtäviä ja sitten myös nää yhteistyökuviot sekä seurakuntien sisällä, että sitten tuonne yhteiskuntaan päin.

Millaista palautetta olet saanut asiakkailtasi?

Meillä kerätään sitä palautetta tämmöseen valtakunnalliseen asiakaspalautepankkiin, jonka kautta sitä saa, että ihan tietysti joskus asiakkaat antaa suoraan palautetta, kun lopetellaan. Sitten se palaute sanotaanko yleensä ottaen, niin se meidän työstä on ollut sellaista kannustavaa ja myönteistä. Tosin voi olla, että ne, jotka eivät ole kokeneet meidän palveluja semmosena heitä auttavina, eivät sitten vastailekaan tällaisiin kyselyihin. Että se pitää aina pitää mielessä. Mutta ne jotka on vastannut, ovat olleet tyytyväisiä, pääosin.

Onko ikinä käynyt niin, että sama ihminen on tullut perheneuvontaan myöhemmin uudelleen eri kumppanin kanssa?

Yleisesti jos ajatelleen, kyllä niinkin saattaa käydä. Elämä kuljettaa ja sitten jos on saanut apua joskus aikaisemmin, niin sitten voi olla, että on luontevaa hakeutua uudestaankin avun piiriin.

Mitä luulet, että kuinka hyvin ihmiset on perillä siitä, että tällainen maksuton palvelu on täällä Lappeenrannassa olemassa?

Sanoisin, että melko hyvin. Mutta me ei ole mainostettu tätä sillä tavalla, että meillä olisi joka viikko lehdessä tai jatkuvastihan se on netissä tietysti se olemassa tämä mahdollisuus, mutta me ei myöskään ole mainostettu hirveän paljoa. Mutta melko hyvin ihmiset on tietoisia.

Tämä perheneuvonta on Lappeenrannan seurakuntayhtymän tarjoama palvelu. Pitääkö kuulua kirkkoon, että tänne voi tulla?

Meillä ei kysytä sitä, että kuulutko kirkkoon vai ei. Tää palvelu on kaikille avointa ja kaikille ilmaista.

Vierastaako ihmiset tätä palvelua, koska tämä on kirkon järjestämää?

No joskus voi tulla esille se, että mitäs tää oikein nyt on, että kun kirkko järjestää tällaista, että pitääks täällä puhua Jumalasta tai näin. Sitten minä kyllä sanon asiakkaille, että jos te haluatte ottaa esille Jumala-suhteen, niin se on meillä ihan samanlainen keskustelunaihe kuin ihmissuhteetkin. Eli toisin sanoen me ei vierasteta Jumalasta puhumista, mutta me ei oma-aloitteisesti ruveta tuputtamaan uskoa, niin kuin joillekin voi olla pelkona, että me tuputetaan. Mutta sitä me ei tehdä, vaan että jos asiakas haluaa ottaa esille uskonasiat, niin niistä voidaan keskustella yhtä lailla.