Valoa kohti

Lähestymme adventin aikaa. Ensi sunnuntaina saamme jälleen kuulla tutun evankeliumitekstin, jossa Jeesus ratsastaa Jerusalemiin aasilla ja häntä kunnioitetaan kuninkaana Hoosianna-huudoin. Ensimmäisestä adventista alkaa matka kohti suurta juhlaa. Valon määrä lisääntyy, mitä lähemmäksi valon lähdettä, Jeesusta, tulemme.

Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa lukee: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen”. 

Adventin aika kutsuu meitä matkalle tietäjien tavoin, jotka lähtivät ottamaan selvää, miksi taivaalle oli syttynyt erikoinen tähti. He olivat tietoisia juutalaisten kirjoituksista ja niitten ennustuksista ja halusivat ottaa selvää, olisiko vihdoin syntynyt juutalaisten odottama suuri hallitsija.
He seurasivat tähteä ja lähestyivät Jerusalemia. Ehkä Herodeksen suuri palatsi sai heidät irrottamaan katseensa tähdestä ja poikkeamaan palatsin ovella. Luultavasti he olettivat kuninkaan syntyneen palatsissa, missä muuallakaan.

Mutta vastasyntynyt ei ollut siellä. Sen sijaan he saivat kuulla, mitä profeettojen kirjassa sanottiin: ”Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia”. Näin Jumalan Sana ohjasi heidät takaisin oikeaan suuntaan, oikealle tielle. 
Palatsista lähdettyään he näkivät jälleen tähden, joka oli kulkenut heidän edellään. Kun tähti vihdoin tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden ja heidät valtasi suuri ilo.
He menivät taloon sisälle ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he heittäytyivät maahan ja kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, mirhaa ja suitsuketta.

Pitkälle matkalle lähtiessään tietäjät eivät arvanneet, mitä heillä oli edessään. He lähtivät etsimään vastasyntynyttä kuningasta, mutta saivatkin tulla kumartamaan jotain paljon suurempaa. He saivat kohdata Vapahtajan, joka valaisi heidän sydämensä ymmärtämään kirjoitukset ja Jumalan lupaukset.

Piispamme kirjoitti joku vuosi sitten blogissaan: "Kynttilän liekki ei valaise pitkälle, mutta pimeässä se voi olla elintärkeä. Elämän vaikeissa ja pimeissä hetkissä apuna voi olla pienikin valo, joka nousee uskosta Jeesukseen. Hän sanoi: 'Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.'"

Rukous

Rakas Jeesus, Vapahtajamme. Sinun seimesi ääreen tulivat idän tietäjät lahjoineen, sillä Jumalan tähti johdatti heitä. Myös me tulemme valosi kutsumina – tulemme pimeästä, tyhjin käsin ja köyhinä.
Ojennamme kätemme sinua kohti ja pyydämme: sytytä sisimpäämme taivaasta tuomasi valo. Kosketa meitä ja lähetä meidät maailmaan jakamaan rakkautesi lahjoja. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. Amen.

Heidi Jantunen
Lähetyskasvatussihteeri
Lappeen ja Lauritsalan seurakunta