Rinnalla kulkija

Nyt kun olemme eläneet kevään turvaväleillä ja osittain eristyksessä muista ihmisistä, niin kosketuksen ja kohtaamisen puute on korostunut. Kevään aikana mieleen onkin noussut, mitä lopulta viestitämme kosketuksella ja voiko siitä luopua tai voiko sen korvata jollain?

Kosketuksella viestitämme usein lempeää tukea ja läsnäoloa, erityisesti vaikeina hetkinä. Koskettamisella voimme jakaa myös iloa, halata tavatessa tai heittää ylävitoset onnistuessa. Kosketusta on monenlaista.

Kuvan ikonissa on Menas, Bawitin luostarin johtaja ja Kristus. He kulkevat rinnakkain ja Kristuksen käsi on Menaksen olkapäällä. Käden ollessa olkapäällä voidaan tulkita, että tällä eleellä Kristus ottaa kantaakseen taakat, jotka painavat ystävää. Sommittelu on tavallisuudesta poikkeava, sillä Kristusta ei ikoneissa yleensä kuvata koskettamassa muita kuin Jumalan äitiä. Ikoni kutsuu meitä ystävyyteen Jumalan ja toinen toistemme kanssa. Raamatussa Jumala ohjaa meitä huolehtimaan toinen toisistamme. Me voimme olla rinnalla kulkijoita ja toistemme tukijoita eli ystäviä toinen toisillemme.

Mikäli emme voi koskettaa, niin onneksi voimme olla ystäviä monella tavalla. Voimme iloita sanoin, elein ja ilmein. Voimme jakaa arkea ja olla kiinnostuneita. Voimme viestittää kuuntelemista, tukea ja läsnäoloa myös muuten kuin koskettamalla. Voimme katsoa lempeästi ja ymmärtäväisesti silmiin ja voimme olla läsnä, kun kuuntelemme. Myös yhdessä hiljaa oleminen voi viestittää toiselle läsnäoloa ja tukea. Aina sanoja ei tarvita. 

Me kaipaamme rinnalla kulkijaa, ystävää ja tukea erityisesti silloin, kun meillä ei mene niin hyvin. Silloin, kun meitä pelottaa, ahdistaa, olemme surullisia tai yksinäisiä. Avun pyytäminen toisilta ei aina ole helppoa, vaikka lähipiiriä olisikin. Erityisesti silloin on hyvä muistaa, että aina voi kääntyä Jumalan puoleen Raamattua lukien tai rukoillen. Ja kuten matkalaulussa luvataan, Herra varjelee meidän askeleemme, nyt ja aina. 

”Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.

Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee. Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva. Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.

Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.”


Psalmi 121: 1-8

Paula Seppänen
Erityisnuorisotyönohjaaja