Rukous ja usko

Sunnuntaina 17.3. oli 2. paastonajan sunnuntai. Rukous ja usko olivat tämän pyhäpäivän teemat.

Elämän merkityksellisyyttä on joskus hyvä pysähtyä pohtimaan. Itselleni tähän oli sopiva hetki, kun ajelin kotiin eräästä urheilukilpailusta, johon osallistuin. Onnistuin suorituksessani hyvin mutta pohdin kuitenkin, onko kilpailu ja voiton tavoittelu merkityksellistä elämässäni. En voinut kieltää mukavaa tunnetta, joka oli sisälläni onnistuneen suoritukseni johdosta.  Tunsin kuitenkin syyllisyyttä, sillä kilpailu ja voiton tavoittelu opetetaan usein negatiivisiksi asioiksi.

Avasin radion. Radio Deiltä tuli ohjelma ”Uskon askeleita”, jonka kustantajana toimivat Kristityt yhdessä ry ja Kansan raamattuseura. Radio-ohjelmassa puhuttiin siitä, kuinka ihmiset kokevat syyllisyyden tunnetta voiton tavoittelusta. Ohjelmassa muistuteltiin, että ihmisen tulee nähdä syvemmin näiden termien taakse. Termeinä ”voiton tavoittelu” ja ”kilpailu” kantavat mukanaan negatiivista sävyä, joten toimintaa ei tulisi sanoittaa näillä termeillä alkuunkaan. On siis tärkeää tunnistaa toimintamme todellinen merkityksellisyys. Olinkin ymmärtänyt omia ajatuksiani väärin. Luulin, että sijoitus ja palkinto tekivät minusta iloisen.  Ei. Radio-ohjelma tuli juuri oikeaan aikaan muistutuksena minulle siitä, että harjoittelu itsessään on merkityksellinen asia elämässäni, koska liikunta tekee minusta iloisen ja tuo yhteenkuuluvuutta elämääni.

Muistetaan siis, että Jumalan tahto toteutuu juuri silloin, kun hyödynnämme elämällämme niitä lahjoja, joita meille on luotu. On hyvä uskoa ja luottaa siihen, että elämässämme on niitä asioita, jota Jumala on sinne ohjannut.

Toinen pyhäpäivän teemoista on rukous. Joskus mietin, osaanko rukoilla oikein ja oikeita asioita.  Muistan tällaisessa tilanteessa Teresa Avilalaisen viisaista sanoja: ”Rukoile niin kuin osaat, sillä rukoileminen ei ole sitä että ajattelee paljon, vaan sitä että rakastaa paljon”.

Sonja Peltola
nuorisotyöntekijä, Joutsenon seurakunta