Pekka Huokuna

Persoona, arvot ja johtaminen

Esittele itsesi muutamalla virkkeellä. Millaisen piispan Mikkelin hiippakunta sinusta saisi? 

Kokeneen piispan, joka tuntee kirkon toimintaa ja hallintoa varsin laajasti. Olen vahvasti henkisesti sitoutunut Mikkelin hiippakuntaan, vaikka olen ollut töissä jo liki 15 vuotta muualla. Lisäksi arvostan jumalanpalveluselämää ja tulevaisuuteen suuntaavaa työotetta.  

Mikä on suhteesi muihin kirkkokuntiin, kristillisiin järjestöihin tai kirkon sisällä toimiviin herätysliikkeisiin? 

Olen työni puitteissa ollut aktiivisesti yhteistyössä kaikkien Suomessa vaikuttavien kirkkokuntien kanssa. Oma taustani on viidennessä herätysliikkeessä, mutta matkan varrella kaikki Suomen herätysliikkeet ovat kyllä tulleet tutuiksi. Ulkomailla olen ollut  yhteistyössä monien kirkkojen ja ekumeenisten järjestöjen kanssa. 

Millainen on mielestäsi hyvä johtaja? Millaista johtamiskokemusta sinulla on ja kuinka kuvailisit itseäsi johtajana? 

Olen yleisjohtaja, joka keskittyy strategiseen johtamiseen ja isoihin linjoihin. En liputa tietyn johtamistyylin puolesta, sillä erilaisissa tilanteissa tarvitaan erilaista johtajuutta.  

Johtajalle on tärkeää visionäärisyys: Täytyy suunnata tulevaisuuteen ja pitää yhteyksiä muuhun yhteiskuntaan. Myös alaisten tukeminen ja vastuunotto on tärkeää. 

Johtamiskokemusta minulla on vuodesta 1985 muun muassa kirkkohallituksen kansliapäällikön, toiminnallisen osaston johtajan ja kirkkoherran tehtävistä. En kuitenkaan kuvittele itse osaavani kaikkea, vaan rohkaisen alaisiani. Isot asiat saadaan aikaan yhdessä.  

Hengellisessä johtajuudessa tärkeää on se, että johtaja rukoilee alaistensa puolesta.  

Nimeä itsellesi hengellisesti merkittäviä kirjoja, musiikkia tai henkilöitä. 

Joel Haahtelan pienoisromaanit ovat olleet hyviä lukukokemuksia ja mielimusiikkiani on elävä musiikki. Arvostan ihmisiä, jotka ovat toimineet kirkossa aidosti sen etua etsien, vaikka se on joskus hankalaa ja epäkiitollista puuhaa. 

Kirkon julkisuuskuva ja ikuisuuskysymykset

Miten suhtaudut mediaan piispan työvälineenä? Millaisia asioita haluaisit olla nostamassa yleiseen keskusteluun? 

Esillä olo kuuluu piispan tehtäviin. Hiippakunnan tasolla ottaisin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, joihin kirkko luontevasti linkittyy. Valtakunnallisesti piispoilla on tärkeä roolinsa kokonaiskirkon viestien tulossa julkisuuteen. Viestinnän tulee olla fokusoitua ja yhteiseen työnjakoon pohjautuvaa.  

Entä mikä jurppii kirkon julkisuuskuvassa? 

Kokonaiskirkollisessa keskustelussa esiin nousevat helposti kriittiset näkökannat ja kriisit. On ihmisiä, jotka ovat pettyneet kirkon kannanottoihin tai joita kirkko ei kiinnosta. Kriittisiin näkökantoihin voivat vaikuttaa myös yksittäisten ihmisten kannanotot. Paikallisseurakuntien julkisuuskuva sen sijaan vaihtelee enemmän sen mukaan, millaisia seurakunnat ovat ja kuinka ne ovat löytäneet osansa paikallisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. 

On parempi lähteä parantamaan kirkkoa kuin sen julkisuuskuvaa. Kun teemme mielekkäitä asioita, joilla on merkitystä ihmisille, myös mielikuva kirkosta voi muuttua.  

Suomen ev. lut. kirkossa on keskusteltu vuosikausia samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä. Kirkolliskokous ei ole muuttanut kirkon oppia, mutta käytänteet ovat silti muotoutuneet kirjaviksi eri hiippakunnissa. Miten asemoisit itseäsi piispana suhteessa kirkossa vallitsevaan sisäiseen erimielisyyteen? 

Kysymys avioliittoon vihkimisestä ei ole vain opillinen asia. Se koskettaa syvästi erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Edustan avioliittokysymyksessä kirkon virallista kantaa.  Mielestäni kirkossa on kuitenkin syytä ottaa todesta myös se tosiasia, että suuri osa kirkon jäsenistä hyväksyy samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen. Kirkon sisällä olevat vastakkaiset käsitykset avioliitosta asettavat erityisen haasteen yhteyden etsimiselle ja rakentamiselle. Tässä tilanteessa on syytä korostaa sitä, mikä meitä yhdistää eikä sitä, mikä erottaa.   

Millä konkreettisella tavalla rakentaisit kirkkoon sovintoa eri tavoin ajattelevien välille? 

Yhdessä tekemällä. Meidän pitää toki pystyä keskustelemaan asioista, joista olemme eri mieltä. Se ei kuitenkaan taida riittää. Tekeminen synnyttää kuitenkin vielä vahvemmin luottamusta ja aitoa yhteyttä. Esimerkiksi huono-osaisuuden ja kansainvälisen diakonian piirissä on haasteita, jotka ovat monille yhteisiä. 

Kirkon selonteko ja työnäky

Kirkkohallitus julkaisee neljän vuoden välein Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuutta luotaavan selonteon. Siunauksen signaaleihin 2022 on nostettu teemoiksi arjen kristillisyys, kokeileva hengellisyys ja kestävä elämäntapa. Miten kirkon tulevaisuuspohdinnat kytkeytyvät omaan työnäkyysi? 

Siunauksen signaalit on ennen kaikkea työtapa, jolla seurakuntalaisia voidaan kuunnella. Kun ihmisten ajatuksia on kuultu, on aika tehdä teologista työtä ja miettiä, miten kirkon sanoma voidaan tuoda tähän todellisuuteen ymmärrettävällä tavalla. Vasta sitten tehdään muutoksia toimintaan.  Tulevaisuusselonteossa esiin tulleet teemat ovat tärkeitä, mutta ne kuvaavat vain siinä haastateltujen ajatuksia. Hyödyllistä olisi niiden pohtimisen lisäksi tehdä vastaavaa työtä omalla paikkakunnalla. Tulevaisuuspohdinnat ovat työtäni, vastasin mm tämän Siunauksen signaalit -tulevaisuusselonteon laatimisesta. 

Kirkon piirissä on kannettu huolta ”väliinputoajista”, joita kirkon sanoma ei kiinnosta. Vajaat 70 % kirkosta eronneista kertookin merkittäväksi syykseen ratkaisulle sen, ettei kirkolla ole instituutiona itselle mitään merkitystä. Mitä ajatuksia sinulla on uskontokulttuurin muutoksesta ja sukupolvisista arvomuutoksista? Pyrkiikö ja pystyykö kirkko olemaan vielä ”koko kansan kirkko”?   

Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa kirkolla ei ole enää itsestään selvää roolia. Se ei sinänsä ole huono asia, evankeliumi levisi apostolien aikaan laajalti juuri moniarvoisessa yhteiskunnassa. Tässä ajassa kirkolla voi hyvinkin olla merkittävä rooli ihmisten elämässä, mutta meidän pitää ottaa vakavasti se, mihin uskomme. Meidän on tuotava tärkeät asiamme ja arvomme uudella tavalla esiin.  Samalla meidän on syytä kuulla, mitkä asiat muille ovat tärkeitä.   Suomalainen yhteiskunta on rakennettu pitkälti kristillisten arvojen perustalle. Näitä arvoja, esimerkiksi uskonnonvapautta ja ihmisarvoa on syytä edelleenkin pitää esillä. Kirkon jäsenyys ei saisi olla sisäänpäin kääntynyttä ja ulosulkevaa vaan sen täytyy avautua ulospäin ja kutsua ihmisiä mukaan. 

Kirkon toiminta ja rakenteet ovat muutoksessa sekä säästösyistä että toimintakulttuurin muutoksen myötä. Millaiseen muutokseen sinä haluaisit olla kirkkoa kantamassa? 

Osallisuuden merkitys kirkon toiminnassa on otettava nykyistä vakavammin.  Seurakuntalaiset eivät voi olla vain työn kohteita tai pappien suunnitelmien toteuttajia.  Papit tulevat ja menevät, mutta seurakunta pysyy. Seurakuntalaisten paikka on entistä vahvemmin suunnittelussa ja toteuttamisessa, kun työntekijöiden tehtävänä on hoitaa erikseen sovittavat asiat ja tukea jäsenten mahdollisuuksia.  Samalla on nähtävä, että osallisuus voi toteutua monella muullakin tavalla kuin vain osallistumalla seurakunnan tilaisuuksiin. Jumalanpalveluselämän on oltava monimuotoista ja mahdollistettava monenlainen osallistuminen 

Suomalaisten mielestä kirkon antama apu esimerkiksi perheille ja vanhuksille on yksi tärkeimmistä kirkon tehtävistä. Myös henkinen ja hengellinen tuki erityisesti kriisien aikaan koetaan tärkeänä. Mikä sinusta on kirkon tärkein tehtävä maailmassa? Miten itse elät sen periaatteen mukaisesti? 

Kirkon tehtävä on evankeliumin esillä pitäminen niin, että ihmisiä rohkaistaan uskomaan Jumalaan, rakastamaan lähimmäisiä ja pitämään huolta luomakunnasta.  

Minulle tämä tarkoittaa luterilaista työn etiikkaa. Yritän hoitaa hommani hyvin ja kohdella ihmisiä asiallisesti. Työtehtävissäni olen päässyt vaikuttamaan siihen, että resursseja on siirretty luomakunnan hyvinvointiin liittyviin projekteihin, kuten Kirkon ympäristödiplomiin tai hiilineutraaliushankkeeseen. Kirjoitan myös lauluja ympäristö- ja pakolaisaiheista, jotka ovat sydäntäni lähellä. 

Kirkon nelivuotiskertomuksessa uudenlaisen yhteisöllisyyden tarpeisiin on vastattu esimerkiksi uusilla jumalanpalvelusyhteisöillä sekä moninaistuneilla hartaudenharjoituksen tapoina. Millaista sinun mielestäsi ovat tämän päivän yhteisöllisyyden tarpeet ja miten seurakunnat voivat niihin vastata? 

Yhteisöllisyys on asia, jota me emme kirkossa ole ehkä tarpeeksi osanneet arvostaa.  Seurakunnat ovat jo nyt eläviä yhteisöjä, mutta jatkossa tämä yhteisöllisyys voisi vielä laajentua. Lisäksi seurakunnat voisivat omilla paikkakunnillaan toimia laajemminkin hyvän elämän edistäjinä rakentamalla yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.  

Jumalanpalveluselämän tulisi olla mahdollisimman monimuotoista.  Mielestäni seurakunnista pitää löytyä mahdollisimman paljon erilaisia messuja – myös sellaisia, joissa itse en viihdy. Näin mahdollisimman moni voi löytää itselleen sopivan yhteyden.  

Paikalliskysymykset

Mikkelin hiippakunnan väestö ikääntyy ja vähenee voimakkaimmin. Millaisia erityispiirteitä tämä aiheuttaa alueen seurakuntaelämälle? 

Tämä on ennen muuta resurssien kohtaamiskysymys, joka on haaste diakoniatyölle. Meidän pitää miettiä, kuinka pystymme takaamaan tietyt peruspalvelut kaikkialla. Asia liittyy tältä osin myös seurakuntien rakenneuudistukseen.  

Kuinka hyvin tunnet Päijät-Hämeen kirkollista elämää ja minkälaisia verkostoja sinulla on tänne? Millä alueilla näet Päijät-Hämeessä kehitettävää ja toisaalta säilytettävää? 

En tunne aluetta juurikaan. Toisaalta olen toistakymmentä vuotta katsonut eri vinkkeleistä koko maan kirkollista tilannetta. Sitä kautta minulle on tullut aika hyvä kokonaiskäsitys siitä, missä kirkossa ollaan menossa eri puolilla Suomea. Jos tulisin valituksi piispaksi, olisi tietysti kiinnostava tutustua paremmin myös Päijät-Hämeen rovastikuntaam, niin kuin muihinkin. 

Lappeenrannan seurakuntayhtymässä on vuosien varrella useaan otteeseen keskusteltu seurakuntien yhdistymisestä yhdeksi seurakunnaksi. Täyttä yksimielisyyttä ei ole saatu, mutta enemmistöpäätös kylläkin. Tukisitko yhdentymisprosessia, mikäli sille on yhteisen kirkkovaltuuston enemmistön tuki ja siitä on tehty valtuuston päätös? 

Minusta on erityisen tärkeää, että seurakunnat tekevät itse päätökset toimintansa järjestämisestä, ja olisin siinä piispana tukena. Toki haluaisin olla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tietoinen siitä, missä ollaan menossa, jotta voin antaa mahdollisia näkökulmia ja ajatuksia päättäjien harkintaan. Lappeenrannan tilanteeseen en ota erikseen kantaa.