Koronakesän mietteitä

Olen viettänyt kesää kuten papit yleensäkin; käyttämällä osan vuosilomastani, pitämällä viikon rippikoulua, siunaamalla vainajia hautaan ja viettämällä yhteistä jumalanpalvelusta. Niin, ja tietysti kirkkoherrana ”paperitöissä”, jotka tosin tehdään pääosin tietokoneella.

”Koronakesän” aikana muutama asia on korostunut. Alkukesästä mietimme tarkkaan, kuinka jumalanpalvelukset, toimitukset ja muu seurakunnan toiminta hoidetaan. Mielestäni löysimme Lappeenrannassa hyvät toimintalinjat, joita seurakuntakohtaisesti on pantu täytäntöön.

Suurinta pohdintaa aiheuttivat jumalanpalveluksen ja siinä ehtoollisen vieton toteuttaminen sekä rippikoulut. Julkisyhteisönä meidän on – edelleenkin – toimittava voimassa olevien yhteiskunnallisten ja kirkon yhteisten ohjeiden mukaan. Seurakuntalaisten ja työntekijöiden turvallisuus ja koronaviruksen leviämisen estäminen ovat asioita, joiden pohjalta toimimme.

Jumalanpalveluksissa huolehdimme käsi- ja yskimishygieniasta, pidämme edelleen turvavälejä ja osallistumme ehtoollisele erityisjärjestelyin. Näin silti, vaikka juuri nyt elämme Etelä-Karjalassa ja koko Suomessakin rauhallisessa pandemiatilanteessa.

Rippikouluissa päädyimme siihen, ettemme Lappeenrannassa järjestä yön yli -leirejä, vaan pidämme rippikoulua ilman yöpymisiä muutoin mahdollisimman leirinomaisesti. Nytkin tätä kirjoittaessani kaikuvat Sammonlahden seurakuntakeskuksessa rippikoulun touhukkaat äänet…

Henkilökohtaisesti kesä on ollut hyvin perhekeskeinen. Lomanvietto ja vapaapäivät ovat keskittyneet mökille, jossa olemme olleet yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa. On ollut sellainen olo, ettei ole ollut mitään tarvetta haikailla muiden (peruuntuneidenkin) tapahtumien perään.

Näin siis sekä työssä että vapaa-ajassa korona-viruksen aiheuttamat poikkeusolot ovat johtaneet – osin huomaamattakin – merkillisen vahvaan keskittymiseen oleellisimpaan! Työssä kirkollisten toimitusten ja jumalanpalveluksen sekä ehtoollisen keskeisyys ovat korostaneet sitä, mistä me kristityt saamme elämän voiman ja rohkeuden; Jumalan sanasta ja Kristuksen läsnäolon todellisuudesta. Vapaa-aikana on puolestaan ollut hienoa saada olla eri tavoin yhdessä perheen, kaikkein läheisimpien kanssa.

Kun näitä ajattelen, pidän asiain tilaa ilman muuta hyvänä. Suuri uhka, pelottavakin, on siis johtanut (tältä osin) myönteiseen!

Voimia ja elämänrohkeutta sekä iloa sinulle!

Juha Eklund
Sammonlahden srk:n kirkkoherra
Lääninrovasti