Joulu lähestyy, olemmeko valmiina...?

Seurakuntien varhaiskasvatuksessa jouluun laskeutuminen on alkanut. Ensimmäiset jouluaskarteluillat on pidetty, jouluisia muskarivideoita on kuvattu ja valtava työmäärä on tehty esim. Sammonlahden seurakuntakeskuksen ja Lauritsalan seurakuntakodin ja kirkon ikkunoihin avautuvien joulukalentereiden eteen.

Varhaiskasvatuksen kerhoissa eletään (toivottavasti koronastakin huolimatta) alkavana adventtiaikana tuttuja ja turvallisia perinteitä: adventtikynttilöitä sytyttäen, itsenäisyyspäivää juhlistaen, kertoen jouluevankeliumi, laulaen jouluisia lauluja... Erityisen poikkeuksellisena vuotena on tärkeää, että lasten kanssa ylläpidetään tuttuja rytmejä ja pidetään kiinni tutuista tavoista, jotka luovat lapseen turvallisuuden tunnetta ja luottamusta huomiseen päivään. Jos joulun perinteet eivät tänä vuonna pääsisikään toteutumaan kerhoon osallistumisen kautta, vanhempien vastuu perinteistä ja joulunsanoman siirtämisestä lapsilleen kasvaa entisestään.
Perinteiden tueksi varhaiskasvatuksen henkilöstö julkaiseekin myös tänä vuonna somekanavilla oman joulukalenterin, josta voi napata vinkkejä ja ajatuksia joulun viettoon. Varhaiskasvatuksen löydät Instagramista sekä Facebookista hakusanoilla ”lprsrkvarhaiskasvatus” ja ”Lappeenrannan seurakuntien varhaiskasvatus”.

Myös meillä aikuisilla on tapana laskeutua jouluun puuhaamalla tuttuja ja turvallisia perinteitä: lahjojen hankinta, kodin siivous ja koristelu, kauneimmat joululaulut, ruokien valmistelu, pikkujoulut. Näistä perinteistä on hyvä myös aikuisena pitää kiinni, sillä myös me aikuiset tarvitsemme sitä ulkoista ja sisäistä turvaa ja tuttuutta, jota rutiinit parhaimmillaan voivat antaa. Aikuisina emme ole kuitenkaan niin riippuvaisia perinteiden turvasta kuin lapset. Joten ehkäpä kuluvana vuonna saamme elämäämme myös uutta iloa ja uutuudenviehätystä, kun mietimme, kuinka vaikkapa pikkujoulut tänä vuonna toteutetaan koronaohjeistuksia noudattaen. Yhdessä voi olla pienemmällä porukalla tai etänä, toteutustapoja löytyy varmasti kekseliäästä mielestä monia – ja mikä parasta, samalla voimme osoittaa aitoa jouluista välittämistä toisesta ihmisestä huolehtimalla pandemiaohjeista!

Meillä jokaisella ja jokaisella perheellä on olemassa omat voimavaramme, joten joka vuosi on syytä myös muistutella itseämme siitä, että joulu tulee joka tapauksessa – myös silloin, kun emme jaksa pitää perinteistä kiinni.  Joulu tulee myös tänä vuonna, vaikkemme saisi esimerkiksi kokoontua aattoiltana yhteen samalla tutulla joukolla kuin vuotta aiemmin. Mutta olemmeko valmistautuneet jo tähän mahdollisuuteen sekä perinteen ja sen mahdollisesti aiheuttamaan henkiseen kuormitukseen? Ajatukseen tottuminen vie varmasti hetken aikaa, joten pitäisikö tuo ajatustyö aloittaa jo nyt, kun meillä on vielä aikaa valmistautua erilaisiin vaihtoehtoihin ja aikaa sopeutua ajatukseen? Meidät ihmiset on luotu elämään yhteydessä toinen toisiimme ja jouluna, jos milloin, yhteyksiä usein eletään todeksi. Minkälaiset toimenpiteet tai ajatukset voisivat tuoda meille lohtua tilanteessa, jos jouluna jotain arvokasta jää puuttumaan perinteistämme? Mikä ajatus saa meidät iloitsemaan joulusta? Sillä joulu, jos mikä, on ilon ja valon juhla: syntyyhän Vapahtaja jälleen keskellemme!

Jouluevankeliumin kertomus tuo meille itsessään lohtua erikoiseen vuoteen ja mahdolliseen erilaiseen joulunviettoon. Joosef ja Maria olivat poikkeuksellisesti verollepanoa varten matkalla vieraalla seudulla, ilman lähipiiriään, ilman tuttua ympäristöä. Siellä vieraiden talojen ja vieraiden ihmisten keskellä he kuitenkin löysivät ystävällisyyttä ja itselleen paikan, johon pysähtyä hetkeksi. Siellä kaukana kaikesta totutusta he kokivat joulun ihmeen ja muodostivat uusia yhteyksiä – paitsi perheeseensä syntyneeseen lapseen, myös tätä katsomaan tulleisiin ihmisiin. Ja viime kädessä pyhällä perheellä oli toinen toisensa, lähekkäin, se riitti. Jouluevankeliumin lohtu meille on: mitä tahansa hyvää voi tapahtua ja olla meille olemassa missä tahansa, milloin tahansa. Meidän tulee vain osata nähdä tuo hyvä, pienikin hyvä, mikä meille poikkeuksellisissakin tilanteissa annetaan. Jouluevankeliumin lohtu meille on: erikoisissa tilanteissa, perinteiden muuttuessa tai jopa särkyessä, meillä on joka päivä uusi mahdollisuus olla lähellä lähimpiämme, mutta myös luoda yhteys Jeesukseen, seimeen syntyvään Jumalan Poikaan.

Siunausta alkavaan adventtiaikaan,

Jaana Pussinen
Seurakuntien varhaiskasvatuksen vs. johtaja