Saarna Lappeenrannan kirkko 29.3.2020

Luuk. 13: 31–35

Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.”
    Mutta hän vastasi:
    ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.
    Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Jos tämä Lappeenrannan kirkko on sinulle tuttu, niin palauta mieleesi kirkon alttaritaulu. Lasimaalaus kuvaa ristiinnaulittua Jeesusta, taivaalla myllertävät violetinsävyiset pilvet, lasimaalauksen reunoilla kiertää orjantappuraa muistuttava kuvio ja alhaalla on punaisten ruusujen rivit. Alttaritaulun yllä lukee suurin, kultaisin kirjaimin: Hän kantoi meidän sairautemme. Lasimaalauksen alareunassa lause jatkuu: Niin rakasti Jumala maailmaa. Alttaritaulu on meille lappeenrantalaisille rakas ja luulen, etten ole ainoa, joka on viime viikkoina katsonut sitä uusin silmin. Hän kantoi meidän sairautemme, niin rakasti Jumala maailmaa.

                      Alttaritaulun sanoissa yhdistyy kaksi Raamatun ydinkohtaa. Jesajan kirjan luvusta 53: Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Ja Johanneksen evankeliumi 3:16: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

                      Päivän evankeliumissa liitymme Jeesuksen ja opetuslasten seuraan matkalla kohti Jerusalemia. Jeesusta tullaan varoittamaan: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.” Jeesus ei kuitenkaan lähtenyt pakoon vaan vastasi: ”Tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.”

                      Jeesus tiesi, millainen kohtalo häntä Jerusalemissa odottaa. Jeesuksen aikalaiset eivät vielä tässä vaiheessa sitä ymmärtäneet, mutta meillä se tieto on: Jeesuksen kärsimystie johtaa Golgatan ristille. Jeesus ei kääntynyt pois Jerusalemiin vievältä tieltä, hän ei väistänyt tehtävää, jonka Jumala hänelle antoi. Jeesus oli kuuliainen kuolemaan asti.

Päivän evankeliumissa Jeesus sanoi: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Tänään, huomenna ja kolmantena päivänä. Nämä aikamääreet herättävät monenlaisia ajatuksia.

Jeesus paransi sairaita Jumalalta saaduilla valtuuksilla ja voimilla. Tänä päivänä ajatuksemme ovat kaikkien heidän luonaan, jotka taistelevat koronavirusta vastaan lääketieteen keinoin. Lääkärit, hoitajat, tutkijat, asettavat itsensä alttiiksi, ovat kuuliaisia kutsumukselleen ja tekevät kaikkensa lähimmäisten auttamiseksi. Tänään me voimme jokainen tehdä pieniä tai suuria tekoja sen eteen, että huominen olisi parempi. Alati muuttuvat rajoitukset muokkaavat elämäämme, mutta kummasti sitä tottuu uuteen arkeen. Ainakin itse voin sanoa, että kaikesta huolimatta tänään on ihan hyvä päivä.

Mutta entä huominen? Vuorisaarnassa Jeesus kehottaa meitä olemaan huolehtimatta huomispäivästä… mutta ei sille minkään voi, että tulevat viikot ja kuukaudet kohoavat edessä tummina pilvinä. Millaisen kuilun kautta kaupunkimme, maamme, ja maailmamme tulee kulkemaan? Millaisia vaiheita omassa ja läheisteni elämässä on edessä?

Jeesus sanoo, että kolmantena päivänä hän saa työnsä päätökseen. Ristinkuolema ei ollut kaiken loppu, vaan kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista. Ylösnousemuksellaan Hän voitti synnin, kuoleman ja pahan vallan. Meillä ei ole tietoa, monentena päivänä taistelu koronaa vastaan on ohi, milloin työ on saatu päätökseen. Mutta varmoja saamme olla siitä, että se päivä tulee.

Tänä paastonaikana olemme laulaneet joka sunnuntai kirkossa uutta virttä numero 938. Jokaiselle paastonajan sunnuntaille löytyy oma säkeistö. Tänään emme tuota virttä laula, koska kaikilta ei löydy kotoa uusinta virsikirjaa. Luen kuitenkin tämän päivän eli viidennen paastonajan sunnuntain säkeet: Kannoit Jeesus sairautemme ristin tiellä murtuen. Annoit meille kärsimyksiin, uuden toivon yhteyden, uuden toivon yhteyden.

Me ihmiset rakennamme elämämme niin, että olisimme turvassa vastoinkäymisiltä, surulta ja kärsimykseltä. Kärsimys ei kuitenkaan kysy lupaa vaan voi kaataa kaiken sen, mitä hartaasti olemme vaalineet. Ehkä kysymys ei olekaan siitä, miten välttää kärsimystä vaan siitä, miten jaksaa kärsimyksen keskellä? Mistä löytyy perimmäinen turva, kun maailma murenee?  Vaikka maailmassa on kärsimystä, niin Jumala ei jättäydy sen ulkopuolelle. Jumalan Poika kärsi meidän puolestamme, mutta Hän kärsii myös meidän kanssamme.  Meidän taakkamme ovat Hänen taakkojaan. Hän kantoi meidän sairautemme, niin rakasti Jumala maailmaa.