Kasvukipuja

Kevään ja kesän aikana usein keskustellaan nuorista. Nuorista, jotka häiritsevät muita kokoontumisillaan, mopoilullaan ja äänekkyydellään väärään aikaan. Kesä on myös rippikoulujen aikaa ja moni tapaa oman sukulaisnuorensa. Sen lapsen, joka on kasvanut yht’ äkkiä nuoreksi ja suunnittelee jo tulevaisuuttaan.

Nuoria on monenlaisia ja me erityisnuorisotyössä tavataan heitä erilaisissa yhteyksissä, niin kadulla kuin rippikouluissakin. Tapaamme nuoria, jotka ovat ujoja, hiljaisia, ahdistuvia ja joita sosiaaliset tilanteet pelottavat. Toisaalta tapaamme nuoria, jotka ovat äänekkäitä, ovat mielellään esillä ja ottavat tilan ja huomion itseensä. Tapaamme myös ne nuoret, jotka uhoavat, kehuskelevat tekemillään ”urotöillä” ja ketkä eivät pelkää mitään eikä ketään ja ketkä ei tarvitse varsinkaan meitä aikuisia mihinkään. Tapaamme myös niitä nuoria, joilla kaikki asiat tuntuvat olevan tasapainossa, mutta keskustellessa esiin nousee monenlaisia kipuiluja.

Nämä kaikki kasvamisen ”lieveilmiöt” kuuluvat nuoruuteen ja itsenäistymiseen. Kasvamiseen vaikuttaa moni asia, kuten nuoren oma persoona, kotien arvopohja ja tuki tai niiden puute, perheen taloudellinen tilanne, kaverit tai niiden puute, koulu ja koulun aikuiset sekä mahdolliset muut aikuiskontaktit. Asioita, mistä kukaan nuori ei myönnä ottavan vaikutteita, mutta mistä jokainen aikuinen tietää vaikutteita tulevan, kun jälkeenpäin miettii omaa nuoruuttaan. Meidän aikuisten on siis hyvä muistaa, että jokainen kohtaaminen nuoren kanssa voi olla merkityksellinen.

Olipa kasvuun vaikuttavat tekijät mitkä tahansa, jokainen nuori tekee omia valintoja. Valintoja selvitäkseen opettajan tai kavereiden silmissä, selvitäkseen arjesta ja tulevasta, selvitäkseen kiireisestä aikatauluista tai tylsyydestä. Kuten meillä aikuisillakin, myös nuoren selviytyminen voi näyttäytyä ulospäin monin eri tavoin. Olenkin kohdatessa miettinyt, mikä nuoressa on aitoa ja mikä on suojakuorta, joka auttaa selviytymään vaan tilanteesta, kasvoja menettämättä.

Nuoruus ei välttämättä ole helppo kasvuvaihe, vaan se voi tuntua niin nuoresta kuin nuoren läheisistäkin vaikealta elämänvaiheelta. Meidän seurakunnan nuorisotyöntekijöiden tehtävänä onkin valaa nuoriin ja vanhempiin uskoa, että tästäkin selvitään. Emme ole tilanteessa yksin. Meidän tehtävämme on rohkaista, kuten Raamatussa Jumala rohkaisi Joosuaa vaikean tehtävän edessä sanoen:

”Muista, että olen sanonut sinulle: Ole rohkea ja luja, älä pelkää, äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.” (Joosua 1:9)

Paula Seppänen
Erityisnuorisotyönohjaaja