Jos metsään haluat mennä nyt

”Jos metsään haluat mennä nyt, Sä takuulla yllätyt” Kipparikvartetti lauloi aikoinaan. Näin kävi minullakin. Onneksi mukana oli muutama ylimääräinen ämpäri ja poimuri. Viimeksi kun kävin kesän pahimpien helteiden jälkeen, mustikat olivat pieniä ja sitkeästi kiinni varvuissaan. Ei niistä oikein poimittaviksi ollut. Ajatus oli, että taitaa jäädä mustikat tältä vuodelta poimimatta. Mutta kesän jäädessä taakse palasivat sateiset ja viileämmät säät. Ja sade teki luonnolle hyvää. Kasvit elpyivät, osansa saivat mustikat ja puolukat, sienetkin. 

Yllättyä voi siis, ja monella eri tavalla. Oma yllättymiseni oli mitä suurimmissa määrin myönteinen ja iloinen. Hikihän siinä tulee, kun sankoa täyttää. Ei ne marjat itsekseen mukaan tule. Kyllä jokainen täytyy mukaan poimia. Ehkäpä se miten yllättyy, on kiinni omasta mielestä. Jos en olisi metsään mennyt, ei tuolle yllätykselle olisi paikkaa ollut.

Voisiko olla niin, että voisimme pienellä vaivannäöllä ja työllä luoda elämäämme ja toinen toisillemme mahdollisuuksia hyviin yllätyksiin. Laulun sanat puhuvat viisasti halusta. Jos ei ole tai synny halua mennä, ei myöskään synny mahdollisuutta yllättyä, ja yllättyä iloisesti. Ehkä yllättymisen paikkoja ja kohtia voisi löytää lähempääkin. Ja jos ajatusta kehittelisi vähän eteenpäin, oman itsemme ulkopuolelle. Voisinko minä yllättää jonkun iloisesti? Keitä ihmisiä minun perheessäni ja lähipiirissäni tai vähän kauempaa on, jotka tarvitsevat iloista yllätystä. Pienen häivähdyksen siitä kristillisestä todellisuudesta, että elämä on Jumalan hyvää lahjaa meille. Että kohtaisimme ja näkisimme toisemme lähimmäisinä. Voisiko pieni yllätys olla ystävällinen puhe ja toisen huomioiminen sanoilla, jotka eivät vähättele tai toivo toiselle pahaa.

Jeesus, ainakin mikäli evankelistoja on uskominen (ja muuta lähdettä meillä ei ole) oli kyvykäs yllättämään. Voisimmeko siis mekin yllättää toisiamme tavoilla, joissa Taivasten valtakunta olisi edes pienen hetken totta meidän keskellämme?

Mika Lehtola
Lappeen kirkkoherra