Evästeiden avulla tarjoamme parempaa käyttökokemusta. Omat, välttämättömät evästeemme kontrolloivat sivuston toimivuutta ja käytettävyyttä.
Käytämme sivustolla upotuksia sosiaalisesta mediasta, kuten videoita ja sisältöjä. Nämä sisällöt saattavat sisältää käyttäjiä henkilöiviä evästeitä. Nähdäksesi nämä sisällöt sivustollamme hyväksy evästeet.
Kasvun ituja -podcastin kolmannessa jaksossa keskustellaan vanhemmuuden paineista. Paineet korostuvat erityisesti esikoisen aikana. Sosiaalisesta mediasta tulee suuri määrä odotuksia siitä, mitä lapsen kanssa "täytyy tehdä", esim. vauvauintia, kerhoa ja päivittäistä ulkoilua.
Vanhempiin kohdistuu painetta tehdä lapsille itse soseita, koska "niin kuuluu tehdä". Univaje ja väsymys tekevät arjen vaatimuksista ja odotuksista selviytymisestä entistä haastavampaa. Podcastissa todetaan, että valmissoseiden käyttäminen ei ole pahasta.
Äidit ovat välillä kovia arvostelemaan toisia äitejä. Yksi irrallinen tilanne tai pieni hetki esimerkiksi perhekerhossa eikerro totuutta koko arjesta ja kotielämästä. Vanhemmat voivat kokea häpeää lapsen julkisesta kiukuttelusta. Lapsen tunteiden näyttäminen on kuitenkin kehityksen kannalta hyvä asia. Vanhemmat saattavat miettiä, voivatko he korottaa ääntään lapselle julkisesti, peläten muiden reaktioita.
Sosiaalinen media voida luoda epärealistisen kuvan arjesta, jossa lapset ovat aina kilttejä ja osaavat käyttäytyä hyvin. Rehellisen arjen jakamisesta, kuten sotkuisista kodeista tai lasten huonosta käytöksestä, voi seurata palautemyrsky, jossa arvostellaan vanhemman siisteystottumuksia tai kasvatuskykyä. Some myös mahdollistaa kasvottoman ja anonyymin kommentoinnin tavalla, jota tuskin käytettäisiin kasvotusten.
Keskustelussa todetaan, että jokainen vanhempi kokee samanlaisia tuskastumisen tunteita. Podcastissa kehotetaan olemaan muille äideille avuliaita, kysymään avuntarpeesta ja osoittamaan ystävällisyyttä ja myötätuntoa: ”Kiltteydellä pääsee aika pitkälle”. Tavoitteena on olla toinen toisillemme "arjen enkeleitä".
