Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Vietimme sotainvalidien talvipäivää tiistaina 10.3. täällä Lauritsalan seurakuntakodissa. Aluksi oli viikkomessu ja lyhyen tauon jälkeen käsittelimme Talvisotaa. Talvisota-esitelmässä kävimme läpi tietä sotaan ja sodan kulkua. Toisessa osiossa oli mielenkiintoista kerrontaa mm. Yrjö Jylhästä, hänen komppaniastaatn ja sen joistakin miehistä runojen kera.
Tie Talvisotaan kulki yleiseurooppalaisen kehityksen myötä. Euroopassa oli ainakin kaksi voimakasta, itsevaltaista hallitsijaa, joilla olivat varsin ekspansiiviset suunnitelmat. Aktiivisemmin näistä toimi Hitler. Passiivisemmin toimi Stalin, jolla kuitenkin oli kaiken toiminnan taustalla maailmanvallankumous. Heidän tekemänsä sopimuksen myötä Suomi joutui Neuvostoliiton etupiiriin. Saksa ja Neuvostoliitto siis jakoivat laajoja alueita etupiireihinsä. Neuvostoliitto sai vapaat kädet Suomen suhteen. Suomen valloituksen myötä se pyrki saamaan hyvän jalansijan Itämeren ympäristössä. Tuolloin syntynyt etupiiriajattelu näyttää leimaavan laajalti myös nykyisen Venäjän ulkopolitiikkaa. Euroopan demokratioille näytti täysin mahdottomalta ymmärtää Saksan ja Neuvostoliiton varsin irrationaalisia johtajia. Tästä hyvänä esimerkkinä Englannin pääministeri Chamberlain, joka neuvotteluista tullessaan heilutteli paperia ja ilmoitti sen takaavan rauhan ”meidän elinaikanamme”. Sama näyttää pätevän nykypäivän demokratioiden johtajiin, joiden on mahdotonta toimia diktatuurien johtajien kanssa. Näitä yksinvaltaisia hallitsijoita näyttää koko ajan sikiävän lisää, ja mikä huolestuttavinta, hyvinkin suurien maiden johtoon.
Suomen 3,5-miljoonainen kansa taisteli hyvin varustautunutta 170-miljoonaista Neuvostoliittoa vastaan. Suomen pääministeri oli karttanut aseiden ostoa, koska ne kuitenkin vanhenisivat. Suojeluskuntien työ osoittautui ratkaisevan tärkeäksi. Suojeluskunnat olivat harjoituttaneet suuren joukon miehiä ja naisia. Talvisodan henki syntyi vastoin kaikkia Stalinin odotuksia miesten taistellessa rinta rinnan yhteistä ylivoimaista vihollista vastaan.
Suomi jäi sodassa yksin. Ruotsi esti kauttakulun alueellaan. Englanti ja Ranska empivät. Sodan loppupuolella Saksasta tuli viestiä, että solmikaa vaan rauha, saatte kaiken takaisin korkojen kera. Käytännössä tilanne rintamilla maaliskuussa oli se, että suomalaiset sotilaat olivat katkeamispisteessä, kuten rintamakin. Ikään kuin kaiken kukkuraksi ammukset olivat lähes lopussa. Sotaharjoituksissaan, viimeksi maaliskuussa 1939, Neuvostoliitto oli päätynyt siihen, että Suomen valloitus kestäisi kuukauden. Sota kesti 105 päivää. Tuona aikana puna-armeija ei saanut ratkaisevaa läpimurtoa. Pohjoisessa vihollinen ajettiin pois maasta. Kollaalla tilanne oli paha ja Kannaksella melko kriittinen.
Suomi taisteli kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Mikään näistä arvoista ei tänä päivänä näytä olevan kovin arvossaan. Pikemminkin ne aiheuttavat huvittunutta hymyilyä. Kodit pirstoutuvat, ateistit väittävät tieteen syrjäyttäneen Jumalan ja isänmaankaan asia ei ole kovin tärkeä. Ehkä meidän tulisi kunnioittaa sotiemme sankareita ottamalla yhteiskunnassamme kotien asia ja asema aivan toisenlaiseen tarkasteluun. Ehkä meidän ei tulisi pitää isänmaata aivan itsestäänselvyytenä. Ehkä meidän tulisi ymmärtää, että mikään materialistinen tiede ei voi, pysty eikä kykene syrjäyttämään Jumalaa. Nihil novum sub sole - niin kuin ennenkin, niin olemme tänäkin päivänä kaikkivaltiaan Jumalan tahdon alla. Hän joko pelastaa meidät tulevalta vihalta, jos Häneen turvaamme, tai tuhoaa meidät, jos hylkäämme Hänet. ”Jumala tuhoaa ne, jotka Hän haluaa, mutta ensin Hän tekee heistä sokeita”- Robert Martinek, panssarikenraali.
Pentti Berg, kirkkoherra
Lauritsalan seurakunta
Kuva: SA-kuva
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä