Ruuan jakaminen on yksi ihmiskunnan historian syvimpiä ja pisimmälle ulottuvia kokemuksia. Tavallinen perhe voi kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun löytyy aikaa olla yhdessä. Ruoka ei ole itsestäänselvyys täällä Suomessa eikä maailmalla.
Suomessa perheet syövät yhdessä vähemmän kuin useimmissa länsimaissa. Noin puolet yläkoululaisista ei syö yhtä aikaa perheen kanssa. Aikuisten ja lasten aikataulut saattavat poiketa toisistaan niin paljon, että yhteistä aikaa ei ole kovin paljon. Kuitenkin yhdessä syöminen lisää sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Yhteisellä aterialla on mahdollisuus kuunnella toista, keskustella, osoittaa välittämistä ja ennen kaikkea kokea yhteisöllisyyttä.
Jeesus aterioi yhdessä opetuslastensa kanssa kuolemaansa edeltävänä iltana. Hän siunasi leivän ja viinin sekä kehotti seuraajiaan viettämään yhteistä ateriaa hänen muistokseen. Varhaisten kristittyjen kokoontumisiin kuului olennaisena osana yhdessä syöminen.
Ehtoollinen on Kristuksen asettamana pyhä ateria. Kristityt uskovat ehtoollisen olevan todella Jeesuksen ruumis ja veri. Ne muistuttavat siitä uhrista, jonka hän antoi meidän puolestamme ristillä. Ehtoollisen vastaanottaja voi luottaa saavansa syntinsä anteeksi Kristuksen tähden. Tuo ateria yhdistää meidät Kristukseen ja toinen toiseemme.
Ehtoollinen kuvastaa hyvin sitä, että kristinusko ei ole yksilöuskoa tai yksin suorittamista. Moni saattaa ajatella, ettei tarvitse kirkkoa instituutiona voidakseen uskoa, eikä hänen tarvitse käydä jumalanpalveluksissa ollakseen kristitty. Tietysti jokainen kokee uskon ja vuorovaikutuksen Jumalan kanssa henkilökohtaisesti omassa mielessään ja sydämessään.
Mutta kristinusko on silti ennen kaikkea yhdessä kokemista ja uskon elämistä todeksi muiden kanssa. Siksi luterilaisessa kirkossa ehtoollinen, yhdessä syöminen, on aina keskeinen yhteisöllinen kokemus. Ehtoollisella on ihmisiä yhdistävä vaikutus.
Jeesus sekä opetuslapset aterioivat yhdessä ja usein he kutsuivat mukaan ulkopuolisia. Jeesus ei vaikuttanut välittävän lainkaan näiden ihmisten taustasta, puhtaudesta tai edes heidän maineestaan. Tätä sekalaista joukkoa yhdisti lähinnä se, että he olivat tulleet Jeesuksen luo. Heillä oli yhteinen pyhän ja Jumalan kaipuu.
Ehtoollisen viettämisen aikana alttarikaiteen äärelle on polvistunut monenlaisia ihmisiä. Kukaan ei tiedustele toisen asemaa, vaan yhdessä ovat niin rikkaat kuin köyhät, nuoret ja vanhat sekä toisistaan monella eri tavalla poikkeavat ihmiset. Alttarikaiteelle polvistuttaessa ihmisten väliset eroavaisuudet ovat merkityksettömiä, sillä heitä yhdistää yhteinen usko sekä Kristus. Kirkossa ei uskota yksin, ei syödä yksin eikä pelastuta yksin. Kaikki tehdään yhdessä ja vielä lisäksi Kristuksen seurassa, joka lupaa olla aterialla omiensa kanssa.
