Vauvan päivänä juhlittiin vauvoja - ja vähän isompiakin lapsia

Lappeenrannan seurakunnat järjestivät Vauvan päivänä 24.9.2021 tapahtuman perheille. Mukana oli mukava joukko lapsia ja aikuisia rennon yhdessä olon ja pienen puuhastelun merkeissä. 

Katso kuvakollaasi mukana olleista vauvan päivän sivuilta >Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Mietteitä raamattupiiristä ja vähän Mediamissiosta

 

1980-luvun alussa työtoverini pyysi minua mukaan raamattupiiriin. Olin jo jonkin aikaa tuntenut Jumalan kutsuvan ja näin kuin matalan kynnyksen kautta pääsin muiden kanssa tutkimaan Raamattua. Vaikka olin janoisena ja nälkäisenä lukenut Raamattua yksin, en kuitenkaan ollut päässyt niin syvällisesti paneutumaan sanaan kuin nyt yhdessä isommalla joukolla. Tänä päivänä, 40 vuotta myöhemmin, olen edelleenkin saman joukon kanssa raamattupiirissä. Olen kiitollinen, että olen löytänyt tämän ystäväpiirin ja kiitollinen jokaisesta, joka on piirissämme mukana.

Kun yhdessä luemme ja keskustelemme lukemastamme, on monta kertaa huomannut, miten sanasta löytyy aina uutta. Vaikka Raamattu on tullut luettua kannesta kanteen ja monia tekstejä useitakin kertoja, ihmettelee monta kertaa, että onko tässäkin jakeessa näin, en ole ennen huomannutkaan. Rikasta ja puhuttelevaa sanomaa löytyy niin Vanhasta kuin Uudesta testamentista. Jeesuksen jumalallinen persoona ja Hänen ilmestymisensä on kuvattuna Raamatun ensimmäisestä sanasta sen viimeiseen. Hän on tämän kirjan ”punainen lanka”.

Monta kertaa ihmettelemme myös sitä, miten monitasoinen Raamattu on. Yhdessä sanaa tutkiessa huomaa yksi yhden ja toinen toisen asian. Käytämme apuna eri teologien ja asiantuntijoiden selitysteoksia ja myös Hetkinen -raamatunlukijain opasta. Yhteinen esirukous aloittaa ja päättää kokoontumisemme, sillä ilman Pyhän Hengen johtoa emme halua lukemista ja keskustelua aloittaa ja lopettaa. Raamattupiirissä on tärkeää, että kunnioitamme toisiamme rakkauden hengessä, ymmärrämme olevamme kaikki erilaisia persoonia, ja osaamme kuunnella, mitä toinen sanoo. Meidän tulee olla toistemme luottamuksen arvoisia, emmekä saa provosoitua, jos joku on eri mieltä kanssamme. Näin saamme oppia ja rakentua yhdessä.

Ensi syksynä ollaan Suomessa toteuttamassa Mediamissio 2022 -tapahtumaa. Mission tarkoituksena on tuoda evankeliumi jokaisen suomalaisen tietoon. Rukouksemme on, että mahdollisimman moni kiinnostunut saisi yhteyden johonkin kristilliseen seurakuntaan, löytäisi oman paikkansa seurakunnassa ja pääsisi omaan raamattu- ja rukouspiiriinsä. Jeesuksesta kiinnostunut tarvitsee oman kasvupaikan ja toivon todella, että jokaiselle kiinnostuneelle löytyisi oma piiri. Tälle missiolle toivotan kaikkea hyvää ja haastan kaikki rukoilemaan sen toteutuksen puolesta. Etsijöitä on varmasti.

Odotan myös omalta seurakunnaltani ja seurakunnan jäseniltä aktiivisuutta ja avointa mieltä kohdata kirkkoon saapuvat. Yksin ei kukaan kestä, otetaan kaikki tutut ja tuntemattomat joukkoomme ystävällisesti ja huomaavaisesti. Ei jätetä ketään yksin ilman omaa tehtävää seurakunnan toiminnassa. Seurakuntalaisena odotan, että meille löytyisi mielekästä tehtävää jumalanpalveluksissa ja muissa seurakunnan toiminnoissa. On myös hyvä huomioida, että toiset ovat käden taitajia ja toiset omaavat toisenlaiset taidot ja kyvyt.

Rukoilemme, että missiosta seuraa kirkkoomme uutta elämää ja uusia raamattupiirejä.

Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen”. Luukas 10:2

Maija-Liisa Kasanen 

Istutimme kirsikkapuun


Jos huomenna tulisi maailmanloppu, mitä tekisit tänään? En tiedä maailmanlopun tulemisesta, mutta tänään Lappeenrannan seurakuntayhtymä istutti oman kirsikkapuun kirsikkapuupuistoon. Viime vuonna taimet loppuivat kesken ja tänäkin vuonna olemme hiukan myöhässä. Mutta parempi kuitenkin olla mukana. YKN:n puheenjohtajan apuna olivat Pasi ja Jouni. Hannu kaivoi – Pasi ja Jouni istuttivat. 

Hannu Haikonen
Kirkkoherra
Lappeenrannan seurakunta

Kuorolaisen koronaääni 

Kuvassa Luukaskuorolaiset valmistautuvat laulamaan suvivirren, virsi 571, FB-livelähetyksessä Lauritsalan kirkon pihalla.

Kuvassa Luukaskuorolaiset valmistautuvat laulamaan suvivirren, virsi 571, FB-livelähetyksessä Lauritsalan kirkon pihalla

Kuorolaisen koronaääni on käheä. Käheä, koska emme ole kunnolla päässeet ääntämme avaamaan ja laulamaan. 
Maaliskuussa 2020 harjoitukset keskeytyivät juuri kun olimme aloittamassa Ylös Jerusalemiin -tapahtumaan valmistautumista. Alkoi koronakevät, joka oli varmasti jokaiselle kansalaiselle mieliinpainuva. Luukaskuorolaiset kokoontuvat ja vaihtavat ajatuksiaan yhteisessä WhatsApp-ryhmässä. Tämä ryhmä täyttyikin pian kannustuksista, myötäelämisestä, rukouksista ja lauluista. Oli ihanaa tuntea yhteisöllisyyttä karanteenin keskellä. Erilaiset livestreamit, netti- ja radiolähetykset eri seurakunnista alkoivat ja Lauritsalan ensimmäiseen radiokirkkoon pääsimmekin osallistumaan 29.3. Huhtikuussa lähetimme Timolle stemmanauhoja, joista hän kokosi hienosti äänitteenä virren 930. Näin pääsimme omalta osaltamme myös messuun osallistumaan. Timo vielä jaksoi koostaa virrestä videon ja liitti mukaan kuorolaisten ottamia valokuvia. Video on yhä katsottavissa lprseurakunnat-YouTube-kanavalla: 
Virsi 930 Sinun edessäsi painamme päämme - YouTubeLinkki avautuu uudessa välilehdessä.

Toukokuun viimeisenä lauantaina, 30.5., päätimme vielä kevätkauden lopuksi kokoontua turvallisin välimatkoin Lauritsalan kirkon pihalla. Samalla osallistuimme Suvivirsi-tempaukseen  ja teimme älypuhelimella livelähetyksen sosiaaliseen mediaan. Saimme paljon kuulijoita ja yhdessä laulajia virtuaalisti  mukaan – ja olipa joitakin seurakuntalaisia tullut myös paikan päälle. Tämä oli hauskaa – ja  tähän oli ilo lopettaa kevätkausi ja aloittaa kesäloma. Katso video Facebookista.Linkki avautuu uudessa välilehdessä 

Kuvassa Luukaskuorolaiset tapaavat toisiaan etäyhteydellä ja yrittävät laulaa samaan aikaan.
Kuvassa Luukaskuorolaiset tapaavat
toisiaan etäyhteydellä ja yrittävät
laulaa samaan aikaan.

 

Syksyllä palasimme kuoroon suurin toivein ja odotuksin. Moni kuorolainen oli kuitenkin päättänyt jättää koronan – tai muiden syiden – vuoksi kuoroharjoitukset väliin. Päätimme kuitenkin pienemmällä porukalla jatkaa, ohjeistukset ja rajoitukset tarkasti huomioon ottaen.

Saimmekin syksyllä kokea monia voimaannuttavia harjoituksia ja osallistua messuunkin. Jälleen oli aika miettiä uusia toimintatapoja ja keinoja, jotta kuorolainen saisi koronaäänensä kirkkaaksi ja mielensä iloiseksi. Käheys kovasti taas vaivasi  ja tähän vaivaan valmistimme videoita itsemme ja muiden iloksi mm. kirkkomusiikin päivänä ja jouluna.  Näitä tallenteita pääsee kuuntelemaan edelleen:  
Kirkkomusiikin päivä 11.9.2020 Luukaskuoron tervehdys - YouTubeLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Luukku 4. Me Käymme joulun viettohon - YouTubeLinkki avautuu uudessa välilehdessä 

Kuorolaulu on hieno harrastus niin musiikin kuin yhteisöllisyydenkin vuoksi. Vuosia yhdessä laulaneiden sydämet alkavat soittaa samaa säveltä ja siitä voimme olla vain kiitollisia! Uusia laulajia on aina ilo saada mukaan ja kiitämme jokaisesta uudesta kuorolaisesta. Oma taitava kuoronjohtajamme, Timo, ansaitsee suuret kiitokset, kun on jaksanut meitä ohjata ja opettaa kaikki nämä vuodet!

Tästä kaikesta ”koronakäheydestä” kyllä yhdessä selviämme.  Emme pelkää,  vaan luotamme asiat korkeimman käsivarsille:  hyvään hoitoon ja huolenpitoon! 

Johanna Muhli
Kuvat: Luukaskuorolaiset

Kolmanteen ja neljänteen polveen

Katse menneisiin sukupolviin

Sairastuminen ja muut isot elämänmuutokset kääntävät katseen menneisiin sukupolviin. Myös positiivinen elämänmuutos voi saada sen aikaan. Terapeuttinen sukupuutyöskentely alkoi kiinnostaa minua pian esikoiseni syntymän jälkeen. Kiinnostukseni heräsi luettuani perheneuvoja Kirsti Ijäksen kirjan Sukupuu. Siitä muutaman vuoden kuluttua pääsin osallistumaan terapeuttiseen sukupuuryhmään sairaalasielunhoidon erityiskoulutuksessa. Sukupuutyöskentely oli meidän oma toiveemme; se ei vielä silloin ollut osa koulutusta. Meillä oli huippuryhmä ja taitava ohjaaja, jonka kanssa oli turvallista tarkastella myös vaikeita ja kipeitä asioita.

Työskentelyä psykologi-teologi-vertaistukiparina

Viimeisin kiinnostukseni menneitä sukupolvia kohtaan syttyi viime kesänä, kun koronan takia oli aikaa harrastella kaikenlaista kotona. Innostukseni tarttui myös tätiini. Muodostimme psykologi-teologi-vertaistukiparin. Etsimme tietoa erilaisista lähteistä ja törmäsimme mielenkiintoisiin asioihin. Sukulaisia kuvaavat ilmaisut olivat sellaisia, että ne saivat mietteliääksi: ”ihana ihminen”, ”outo”, ”kylän pystyvimpiä kykyjä” ja ”ihminen, josta kukaan ei puhunut tai tiennyt juuri mitään, ihan kuin häntä ei olisi ollut ikinä olemassakaan”. Ihmisistä käytetyt attribuutit kertovat paljon, kuten myös se, mistä ei tiedetä ja mistä vaietaan. Ehkä menneet sukupolvet ovat ajatelleet, että kun jostakin häpeällisestä asiasta ei puhuta, niin sen vaikutus ikään kuin lakkaa. Todellisuudessa tapahtuu kuitenkin juuri päinvastoin. Ihmiset aavistavat, kuulevat ja näkevät yllättävän paljon. Kuva rakentuu pienistä vihjeistä. Me kannamme mukanamme myös tiedostamattomia asioita, joista on vaiettu. Esimerkiksi voimme kantaa itsessämme häpeää, joka ei alun perin ole ollut meidän oma häpeämme. Kyse on taakkasiirtymästä - sukupolvelta toiselle siirtyvästä asiasta, jota ei ole pystytty syystä tai toisesta käsittelemään. 

Sukupolvelta toiselle

Myös nykyinen aivotutkimus, epigenetiikka, todistaa, että ihmisten kokemukset koodautuvat aivoihin ja voivat vaikuttaa jopa kolmanteen sukupolveen. Vuonna 2010 FinnBrain-tutkimusryhmä alkoi selvittää perimän ja ympäristötekijöiden vaikutusta aivoihin. Tutkimuksen johtajana toimiva Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson sanoi eräässä haastattelussa, että epigenetiikka todistaa nyt sen, mitä uskonnon ja etiikan kautta on koetettu jo pitkään julistaa. 
Ajatus kokemusten siirtymisestä kolmanteen ja neljänteen polveen tuntuu raskaalta. Loppuuko huonon periytyminen koskaan? Miten kauan taakkaa pitää vielä kantaa? Kipeimmin se koskettaa, kun sairastunut vakavasti miettii, johtuuko sairaus omista tai menneiden sukupolvien pahoista teoista. Tällaisten pohdintojen lomassa tuon esille Uuden testamentin näkökulman asiaan. Kerron raamatunkohdasta, jossa Jeesus kohtaa sokeana syntyneen miehen. Opetuslapset kyselevät Jeesukselta, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi mies on sokea, hän itsekö vai hänen vanhempansa. Jeesus vastaa opetuslapsille: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa.” Sairaudet eivät ole synnin seurausta.
Usein muistamme vain alun Vanhan testamentin kohdasta, jossa puhutaan kolmanteen ja neljänteen polveen siirtyvistä taakoista. Lopussa Jumala kertoo armosta, joka ulottuu sukupolvelta toiselle. Meillä on mahdollisuus. On asioita, joihin voimme vaikuttaa.

Kertomuksen ylimmällä rivillä – muutoksen mahdollisuus

Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Alex Schulman kirjoittaa kirjassaan Polta nämä kirjeet omasta terapeuttisesta sukupuutyöskentelystään ja sukunsa taakkasiirtymästä. Matkan alussa hän ajatteli, että on sukunsa kertomuksen alimmalla rivillä ja jääkin siihen. Matkan edetessä hän oivalsi, ettei niin tarvitse olla. Hän voi itse valita. Hän voi myös olla ylimmällä rivillä; hänestä voi alkaa uusi parempi kertomus, joka periytyy aina kolmanteen ja neljänteen polveen.

Tällainen muutos on mahdollinen meidän jokaisen kohdalla.

Laura Siitonen
Sairaalapastori ja perheneuvoja
Lappeenranta

Kirjoitus on julkaistu 17.2.2021 Kirkonkello.fi:ssä
Kuva: Marko Siitonen

Varhaiskasvatuksen vuosi 2020

Koronaepidemia toi suuria muutoksia varhaiskasvatuksen vuoteen 2020. Katso video!

Pääsiäisiloa ikäihmisille!

Lappeenrannan ev.lut. seurakunnat haastoivat lapsia, nuoria, perheitä ja yhteistyökumppaneita askartelemaan pääsiäiskortteja ikäihmisten iloksi. Olimme etukäteen selvittäneet muutamasta palvelukodista, että he voivat ottaa vastaan pääsiäiskortteja myös näin poikkeusolojen aikana. Heti luvan saatuamme laitoimme haasteen menemään sosiaalisessa mediassa.

Saimmekin pikaisella, vajaan viikon kestäneellä haasteella kerättyä yhteensä 222 korttia! Iso kiitos kaikille haasteeseen mukaan lähteneille ja korttien tekijöille.

Kortit vietiin perille kiirastorstaina 9.4.2020 Juurakkokadun, Leivontien, Ortamonpuiston ja Penttiläntien palvelukoteihin. Siellä ne otettiin ilolla vastaan.

Hyvää pääsiäistä toivotellen,

Paula Seppänen, erityisnuorisotyö
Pia Haikonen, sairaalasielunhoito
Sanna Mattero, varhaiskasvatus

Hiljaisuutta jakamassa

Varhaiskasvatuksen lastenohjaajat Anne, Tuula, Sari ja Ville astuvat päiväkodin ovesta sisään isojen kassien kera. Kohta on alkamassa näytelmä lapsille. Tämänvuotisen näytelmän nimi on Hiljaisuuden lahja. Sen kesto on noin 30 minuuttia.

Näytelmä kertoo tärkeästä aiheesta – Hiljaisuudesta. Näytelmä sopii kaikille uskontokunnasta- tai katsomuksesta riippumatta. Tällä tärkeällä aiheella haluamme viestittää pysähtymisen tärkeydestä. Vain pysähtymällä ja rauhoittumalla lapsi ja aikuinen voi huomata ympärillä olevan kauneuden ja saa samalla sisimpäänsä rauhaa ja levollisuutta. 

Varhaiskasvatuksen päiväkotimentoreina kierrämme tämän esityksen kanssa kaikki kaupungin päiväkodit, jotka ovat halunneet esityksen päiväkotiin.

Tänä keväänä ennen poikkeusolojen alkamista esityksiä oli 48 ja lähes 2200 lasta näki näytelmän.

Tänään olemme Pontuksen päiväkotikoululla ja esitämme näytelmän kaksi kertaa. Lähes 250 lasta näkee näytelmän.

Ensin täytyy kuitenkin laittaa näyttämö valmiiksi (rakentaa metsä, koti ja rautakauppa) sekä vaihtaa roolivaatteet ylle.

Kello on 9.00 ja ensimmäiset lapset saapuvat vähän hämärään saliin. Kanteleen sävelet johdattavat lapset saliin ja esitys voi alkaa:

”Hiljaisuus laskeutuu, annan rauhan tulla. Leikit, juoksut unhottuu, on paikka hyvä mulla” sekä ”Jos haluat kuiskata nimesi mulle, olisin iloinen. Aivan hiljaa puhumalla tutustuu parhaiten.”

Nämä kaksi Lasten virsikirjassakin esiintyvää laulua johdattelevat meidät näytelmään.

Aino-tyttö saapuu lavalle. Hän on vilkas ja kovaääninen eskarilainen, joka ei ehdi hiljaisuuden äärelle pysähtymään.

Aino (Sari Alamäki) ottaa äidilleen talteen hiljaisuutta.On tulossa äidin syntymäpäivä ja äidin ainoa lahjatoive on hiljaisuus. 

Aino haluaisi täyttää tuon äidin lahjatoiveen, mutta hän ei tiedä, mistä sitä hiljaisuutta voisi ostaa. Niinpä hän lähtee takapihan takana olevaan rautakauppaan. Rautakauppias ei kuitenkaan voi Ainoa auttaa, koska hiljaisuutta ei voi ostaa kaupasta.

Välillä yleisökin heittäytyy mukaan vuoropuheluun Ainon kanssa ja antaa hyviä vinkkejä.

Pupu tulee paikalle, mutta hän pelkää Ainon kovaäänisyyttä ja piiloutuu puun taakse.

Aino ei tunnu löytävän hiljaisuutta mistään ja hän tulee surulliseksi. Yhtäkkiä alkaa satamaan lunta (hallaharso nousee ja laskee kauniin klassisen musiikin soidessa taustalla) ja Aino huomaa alas laskeutuvien hiutaleiden kauneuden ja äänettömyyden ja ymmärtää, mitä äiti tarkoittaa. Aino kerää hatun täyteen hiljaisuutta ja juoksee äkkiä kotiin.

Aino antaa äidille lahjan, oman myssyn. Hämmästynyt äiti ei ymmärrä saamaansa lahjaa. Aino kehottaa äitiä kuuntelemaan myssyä, koska myssy on täynnä Ainon keräämää hiljaisuutta.

Aino on onnellinen löytäessään hiljaisuuden. Hän koki hiljaisuuden rauhoittavana ja hyvänä hetkenä ja yhdessä äidin kanssa he sopivat tekevänsä jatkossakin retkiä hiljaisuuden äärelle metsään.

Näytelmä lähenee loppuaan. Lopuksi jaamme yleisölle hiljaisuutta, jota he säilövät, kuka minnekin. Salista poistutaan hiljaisuuden vallitessa ison hallaharson alta, Sibeliuksen soidessa taustalla.

Näytelmä pohjautuu Elina Karjalaisen Satu hiljaisuudesta -tekstiin, jota olemme muunnelleet.

Seurakuntien varhaiskasvatuksen mentorit tekevät varhaiskasvatusyhteistyötä kaupungin varhaiskasvatuksen kanssa alueittain.

Lisätietoja
Sari Alamäki p. 040 3126 871, sari.alamaki@evl.fi (Sammonlahden alue)
Anne Seino p. 040 3126 241, anne.seino@evl.fi (Lauritsalan alue)
Tuula Talonpoika p. 040 3126 873, tuula.talonpoika@evl.fi (keskustan alue)
Ville Piira p. 040 3126 882 (Joutsenon alue) (virkavapaalla 31.12.2020 asti)

Kuorossa laulaminen pidentää elinikää ja vahvistaa sosiaalisia verkostoja 

En tiedä, pitääkö otsikon väittämä paikkansa, mutta näin olen kuullut sanottavan. Kuoro on koko elämän juttu. Sen voit aloittaa aivan pienenä ja jatkaa lähes niin kauan kuin jalat kantavat (ja vähän senkin jälkeen). Suurimmaksi osaksi aloittamisen määrittelee into laulaa ja sitten voidaan lähteä katsomaan oman kunnan, seurakunnan tai muun toimijan tarjontaa. Kuorolaulun on myös tieteellisesti todistettu parantavan hyvinvointia ja lisäävän jopa elinvuosia. Näin uutisoi mm. Yle vuonna 2014. Kuoro on parhaimmillaan kiinteä yhteisö, joka tukee kanssalaulajiaan kaikissa elämän vaiheissa. Musiikin ja yhdessä tekemisen voima toimii hoitavana elementtinä osana omaa elämää. 

 

Parasta kuorossa laulaminen on, kun saa olla osa suurempaa kokonaisuutta, jossa lopputulos on paljon enemmän kuin osiensa summa. Että saa olla mukana jossain, jota itse ei yksinään voisi mitenkään saada aikaan. Olla mukana toteuttamassa jotain kaunista. Kuorossa oppii toimimaan tiimissä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja laulaminen saa aina endorfiinit virtaamaan elimistössä!” 

“Mukava ja antoisa harrastus. Oppimisen haastetta ja onnistumisen iloa.” 

 

Lappeenrannan seurakunnissa toimii lukuisia erityylisiä ja eri-ikäisille tarkoitettuja kuoroja. Esimerkiksi meillä Lappeen seurakunnassa toimii viikoittain neljä erilaista kuoroa: 

 

Kirkkokuorot toimivat Lappeen ja Ylämaan alueilla. Kirkkokuoro esiintyy useita kertoja vuoden aikana ja on tiiviisti mukana seurakunnan arjessa ja pyhässä. Kirkkokuorotoiminta on tarkoitettu kaikenikäisille, vaikka suurin osa jäsenistöstä taitaakin olla eläkeläisiä. Yhtenä johtajana toimii Heidi Harju. 

 

Sunnuntailaulajat on Nuijamaalla toimiva naiskuoro, joka kokoontuu noin joka toinen viikko. Tässä kuorossa laulu ja nauru kaikuu. Esiintymisiä heillä on muutaman kerran syksyllä ja muutaman kerran keväällä. Kuoroa johtaa Heidi Harju. 

 

Lappeen kuoro on opiskelu- ja työikäisten kamarikuoro, joka kokoontuu torstaisin klo 18 Lappeen srk-salilla Riina Töllin johdolla. Kuoro esiintyy n. 6–10 kertaa vuoden aikana. Kuoron ohjelmisto koostuu pääosin hengellisistä lauluista. Toisinaan soitamme yhdessä myös käsikelloja. Nuotinlukutaito ei ole välttämätön. Mukaan pääsee koelaulun kautta. 

 

Lappeen nuorisokuoro on 13+-vuotiaille nuorille suunnattu kuoro, joka harjoittelee torstaisin klo 16 Lappeen seurakuntasalilla Riina Töllin johdolla. Kuoron ohjelmisto koostuu hengellisistä 1–3-äänisistä lauluista. 

 

Olet lämpimästi tervetullut mukaan! Kysy rohkeasti lisää kuoroista ja kuorolaulamisesta kanttoreilta. 

 

Lappeen seurakunnan kanttorit 

 

Riina Tölli riina.tolli@evl.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä 0403126610 

Heidi Harju heidi.harju@evl.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä 0403126611