Supersankarit ja me tavalliset kastetut

 Me kai jotenkin luonnostamme ihailemme voimaa, varmuutta, hallintaa ja tyyneyttä. Siksi haluamme nostaa ihmisiä jalustoille ja seurata superihmisten elämää. Meitä  kiehtoo ajatus siitä, että olisi olemassa oikeasti suuria ja vahvoja ihmisiä, joiden ei tarvitsisi kärsiä sitä heikkoutta, niitä pelkoja ja sitä avuttomuutta, joka niin usein leimaa omaa elämäämme.
Pyrkimys hyvään elämänhallintaan on tietenkin tärkeä tavoite. Elämä on vastuun ottamisen ja vaikeuksien voittamisen opettelua. Ajattelemme aivan oikein, että pelot ja heikkoudet ovat haasteita, jotka haluamme voittaa. Elämämme takaovella kuitenkin kurkkii aavistus, ettei koko elämä ehkä sittenkään ole hallinnassamme. Elämässä on paljon epävarmaa. Tai sitten joudumme mukaan tapahtumiin, joiden käsikirjoitus on kirjoitettu aivan muualla. Voiko suuri kerrostalon kokoinen laiva upota Itämerellä? Voiko maailmanpolitiikan epävarmuus vaarantaa tulevaisuutemme? Voiko suuri tsunamiaalto pyyhkäistä yli rantahotellien? Voiko minunkin elämääni tulla odottamaton onnettomuus, joka paljastaa koko olemiseni äärimmäisen haavoittuvuuden ja väliaikaisuuden? Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän olen alkanut uskoa, että elämän riskit olisivat hallinnassa,  että ihminen tekisi itse oman elämänsä päätökset.
Kristittyinä meillä on kuitenkin jotain ihmistä suurempaa, johon turvata. Pääsemme ikiaikaisen Jumalan suojiin jo kasteessa. Tammikuussa on kastetta julistettu kaikissa Lappeenrannan kirkoissa.  Lappeen kirkossa lanseerattiin käyttöön upouusi kastepuu, jonka kastehelmiin saavat kaikki jatkossa kastetut nimensä. Kastepuu muistuttaa meitä siitä, että vaikka elämässä arki ja elämän huolet usein vievät kaikki voimamme, ja uskon asioitakaan ei aina jaksaisi ajatella, on meillä kastettuina kuitenkin ikuinen turva Jumalan kämmenellä. Jumalan, joka on vielä Batmaniakin vahvempi.

Anni Paukkala
Pastori, Lappeen srk.