Jouluna pieni on suurta

14.12.2016 13.12

seppo_hakkinen_M.jpg

”Minä olen sanonut sen usein ja sanon vieläkin: Jos joku haluaa tuntea Jumalan ja pohtia hänen olemustaan joutumatta vaaraan, hänen tulee katsoa seimeen, aloittaa alhaalta ja opetella ensin tuntemaan neitsyt Marian Poika, joka syntyi Betlehemissä ja makaa nyt äitinsä sylissä imemässä maitoa. Siten hän saa hyvin selville sen, kuka Jumala on.”

Näin kirjoittaa Martti Luther selittäessään jouluevankeliumista tuttua kohtaa: ”Hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen.” (Luuk. 2:7).

Jeesuksen elämän ensi hetket kertovat, että hänen merkityksensä tulee ilmi mitättömyydessä. Hänen herruutensa näyttäytyy heinien keskellä. Kapaloihin kääritty lapsi on taivaan ja maan Herra. Kaikkivaltius ilmenee vastakohdassaan heikkoudessa.

Ihmiskunnan pelastus tulee pienestä, hauraasta, suojattomasta, jostain joka on melkein huomaamaton. Jumala, koko kaikkeuden Luoja, tulee luoksemme pienenä, heikkona, kätkettynä.

Jumalaa pitää etsiä alhaalta, seimen lapsesta. Jouluna pieni on suurta.

* * *

Vietämme parhaillaan reformaation 500-vuotismerkkivuotta. Sitä varten Kirkkohallitus on valmistuttanut kirjanmerkiksi suurennuslasin, jossa on teksti ”Tarkenna ytimeen!” Siihen kiteytyy uskonpuhdistuksen perusajatus. Reformaatio merkitsee takaisin ytimeen palaamista.

Joulun evankeliumi johtaa uskon ytimeen. Betlehemissä seimeen kapaloitu pieni lapsi on Vapahtajamme. Lutherin sanoin hänessä voimme oppia tuntemaan Jumalan ja hänen syvimmän olemuksensa: rakkauden.

Jumala syntyi ihmiseksi Jeesuksessa pelastaakseen meidät synnin, pahan ja kuoleman vallasta. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10).

Jouluna 2016

Seppo Häkkinen

Mikkelin hiippakunnan piispa

 

« Uutislistaukseen