Viime lauantaina pidettiin Lauritsalassa Lappeenrannan ev.lut. seurakuntien kerhonohjaajille yhteinen koulutuspäivä. Nämä kerhonohjaajat pitävät kouluikäisten harrastekerhoja Joutsenossa, Lappeella, Lappeenrannassa, Lauritsalassa ja Sammonlahdessa. Uusi kerhokausi alkoi maanantaina, ja nuoret pääsivät heti käyttämään oppimiaan taitoja. Reilusta neljästäkymmenestä kerhonohjaajasta suurin osa oli uusia, viime kesänä rippikoulun käyneitä, ns. peruskurssilaisia ja kymmenkunta oli suorittamassa kerhonohjaajan jatkokurssia. Jatkokurssin käyvillä on takanaan kerhonohjaajan peruskurssi tai jokin muu ryhmänohjaajakoulutus sekä ainakin vuosi kerhon ohjaamista. Lauantaina kouluttautuneiden ohella uutta kerhokautta on aloittamassa joukko ohjaajia, jotka ovat nämä koulutukset jo käyneet.
Ilman näitä nuoria ei seurakunnissamme olisi kouluikäisille maksutonta kerhotoimintaa. Seurakunnissa kokoontuu tänäkin kerhokautena ainakin kokki-, puuha-, askartelu-, peli-, lego- ja liikuntakerhoja. Kerhonohjaajien saama rahallinen palkkio on vain pieni korvaus siitä, mitä he antavat sitoutuessaan viikoittain kokoontuvaan kerhoon. Ja kuten lauantaina opittiin, kerhon ohjaamiseen sisältyy myös paljon suunnittelu- ja valmistelutyötä.
Jatkokurssilaisten kanssa pohdimme ja kertasimme kerholaisten erilaisia rooleja, haastavia tilanteita sekä kerhojen turvallisuuteen liittyviä asioita. Lisäksi kerhonohjaajat jakoivat toisilleen vinkkejä leikkeihin ja hartauksiin. Pidimme jatkokurssilla sunnuntain aiheeseen liittyen hartauden kiitollisuudesta. Jokainen nuori muisteli kesää ja pujotti jollekin mukavalle muistolleen kiitollisuushelmen yhteiseen helminauhaamme. Lopuksi suljimme nauhan ja laitoimme sen salaisuuslaatikkoon. Tämän jälkeen vielä kiitimme yhteen ääneen Jumalaa näistä muistoista.
Kerhojen pitämiseen liittyy paljon vastuuta. Kerhonohjaajat eivät ole kerhossa kuitenkaan koskaan yksin. Kerhonohjaajalla on aina työpari, ja viime kädessä vastuuta ovat kantamassa nuorisotyönohjaajat. Toivottavasti tästä kerhokaudesta tulee hyvä niin kaikille kerholaisille kuin kerhonohjaajillekin. Ja toivottavasti monet kerhonohjaajista saavat tehtävästään muistoja, jotka ovat "ihan helmiä". Sillä helmiä ovat kaikki kerhonohjaajatkin!
