Joskus kiireisimpinä ruuhkavuosina – lasten ollessa alaluokilla ja oman vastuullisen viran painaessa - mietin, että selviänköhän tästä rumbasta hengissä ja että loppuuko tämä ikinä. Tässä sitä nyt ollaan pihapiiri hiljenneenä viimeisten pionien taipuessa maahan. Onko olo haikea? Ei oikeastaan vaan välitilassa -olon tunne - jotakin on armottomasti takana ja jotakin edessä, mikäli Luoja elinpäiviä antaa. 
 
Enää ei tarvitse miettiä, mitä vanhaisäntä tuumaisi mökkiremontista, vaan täytyy ihan itse päättää: tekeekö remonttia vai myisikö koko höskän. Muuttaisiko tulevaisuudessa Satamaan vai pääkaupunkiin, missä omistaisi elämän kulttuurin kuluttamiselle ja sunnuntailounaan valmistamiselle aikuisille lapsille. 
 
Onko tämä tyhjenevän pesän vaihe elämisen sietämätöntä keveyttä? Se on sitäkin, mutta samalla ankaraa tietoisuutta ajan rajallisuudesta. Tässä keveydessä pitää kuitenkin johonkin maadottua: kilpailuttaa autonhuolto, lukea kirjastolainat, seurata perunan kasvua ja mustikoiden kypsymistä sekä sitä, etteivät räkätit vie kirsikoita. 
 
Luonnossa emo ajaa päättäväisesti poikaset pesästä pois, vaikka pelokkaat poikaset pyrkivät usein takaisin emon suojaan. Vaistollaan emo tietää, että holhoavasta suojeluksesta lähteminen pakottaa poikaset pärjäämään luonnon armoilla. Kun lapsi lähtee pois vanhempiensa luota, hän voi aikuisena palata. Lapset ovat kuitenkin Maarit Hurmerinnan laulun sanoin ”Lainaa vain”. Voimme vain rukoilla, että aineellisen huoltovelvollisuutemme päätyttyä lapsemme luottaisivat Iankaikkisiin käsivarsiin, jotka heitä kannattelevat.   

Hartaasti toivotun esikoisemme ristiäisiä vietettiin keväällä 2004 Järvenpäässä. Tuusulanjärven maisemissa oli luontevaa valita kastevirreksi Sibeliuksen Soi kunniaksi Luojan (virsi 462). Virsi rohkaisee meitä vajavaisia ihmisiä luottamaan siihen, että elämämme on kaikissa vaiheissa osa suurempaa käsikirjoitusta. 

Soi kunniaksi Luojan nyt, virsi kiitoksen, 
tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen! 
Hän, Isä, rakkahasti ain vaalii luotujaan, 
ja kaiken taitavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan.

Kaisa-Liisa Pehkonen-Suoranta 
varhaiskasvatuksen johtaja, rovasti