Asun Lappeenrannan keskustassa ja tykkään kävellä iltaisin pitkin sataman rantaa. Usein suuntaan hieman pidemmällekin kohti Pikisaarta ja kävelen sen ympäri. Kävely on itselleni keino, ei pelkästään hoidella fysiikkaani, mutta myös samalla jäsennellä mielessäni päivän tapahtumia ja elämää laajemminkin. Usein juuri luonnossa tapahtuvat muutokset toimivat virikkeinä pohdinnoilleni. Kun tarkkailee hiljalleen kellastuvia ja maahan putoilevia lehtiä, johdattelevat ne ajatuksia monenlaisiin suuntiin, ja näkymiin ihmiselämän alueilta laajemminkin. Oman elämän tilanteiden ja asioiden ohella lähtevät ajatukset aina jossain kohden siirtymään nykyhetkeen, aikaan jota elämme. Päivittäistä, usein varsin sotaisaa, ja toisinaan myös melko näköalattomia näköaloja tarjoavaa uutistarjontaa seuratessa, jää niistä usein päällimmäisiksi toivottomuuden ja voimattomuuden tunteet.
Toisinaan vaan jää hiljaa pohtimaan, että mitä voisi tehdä? Kuka voisi, voisinko ehkä itse… Katsaus historiaan voi ehkä antaa osviittaa…
Suomessa on eletty joskus todella kovien kriisien ja hirveiden vaiheiden keskellä. Vaikkapa viime sotien aikana, aina presidenttiä myöten, pyydettiin kansaa kääntymään Jumalan puoleen ja rukoilemaan Suomen kansan puolesta. Jatkosodan loppuvaiheissa elettiin Suomessa todella kriittisissä tunnelmissa. Niitä on nykyään vaikea aidosti edes kuvitella. Silloin käännyttiin hädässä Jumalan puoleen.
Uskon, että tuolloin rukouselämän voima kansan keskuudessa oli keskeinen asia, joka vaikutti siihen, että Suomi sai säilyttää itsenäisyytensä. Uskon myös, että rukous on edelleenkin asia, joka voi tuoda toivoa ja apua tänäkin päivänä meidän keskuuteemme. Mutta haluammeko tarttua tähän mahdollisuuteen rohkeammin?
Aika usein kävelyretkelläni minulla on tapana hiljentyä. Tämä luontuu itselleni hyvin osana verkkaista käyskentelyä. Jotenkin liikkuessa on vaan helpompi tuoda vapaasti erilaisia asioita: iloja ja suruja, huolia ja ahdistuksia, ihmisiä ja läheisiä Jumalan eteen: kantaa heitä siihen vapaasti ilman kaavoja ja suodattimia. Rohkaisen kokeilemaan.
Siunausta syksyysi!
