Suomessa on 7 virallista liputuspäivää, ellei lasketa vaalipäiviä ja presidentin virkaan astumispäivää ja 16 vakiintunutta liputuspäivää. Yksi näistä vakiintuneista liputuspäivistä kantaa nimeä ”kaatuneitten muistopäivä”, jota vietettiin 17.5.2026.

Olen huomannut itsestäni, että liputuspäivinä saatan vilkaista kalenterista mille liputetaan, mutta en varsinaisesti jää pohtimaan päivän merkitystä sen syvällisemmin. Kaatuneitten muistopäivän kohdalla tilanne on eri. Tämän liputuspäivän otsikko pakottaa miettimään aihetta tovin verran. 
Tätä maata on rakastettu ja tätä maata on puolustettu. Se on mielestäni kaatuneitten muistopäivän ydin. Kiitos heidän, jotka luopuivat omastaan muiden tähden. 

Sain palvella rauhanturvaajana ja sotilaspappina Libanonissa vuosina 2023 ja 2024. Täytynee sanoa, että vuosi Lähi-Idässä muistutti minua siitä, miten etuoikeutettua on elää rauhanajassa ja demokraattisessa valtiossa. Se, että tähän pisteeseen on päästy, on vaatinut ensinnä puolustamisen, toisena jälleenrakentamisen ja kolmantena ylisukupolvisen traumojen käsittelyn. Hinta on siis ollut kova. 

Kaatuneiden muistopäivästä muistuttaa sankarihautuumaat, jonne papisto on haudannut useat veteraanimme viimeiseen lepoon. Etuoikeutettuna sain osallistua sankariemme siunaamiseen. Se veti hiljaiseksi.

Kiitos teille, jotka puolustitte tätä maata!

Miika Kähkönen,
oppilaitostyön pappi ja kansainvälisen työn koordinaattori