Marianpäivästä marianpäivään

Vuosi sitten Marian ilmestyspäivä oli ensimmäinen sunnuntai, kun jumalanpalvelusta vietettiin suljetuin ovin. Olin saarnavuorossa. Suora yhteys seurakuntalaisiin saatiin toteutumaan nettiradion kautta. Jumalanpalveluksen jälkeen latasin saarnani myös näille sivuille luettavaksi.

Vuotta viisaampana on mielenkiintoista lukea silloisia ajatuksiani. Yllätyn, kuinka osuvia ne olivat – ja ovat edelleen. Huoli tuntemattomasta tulevaisuudesta on suuri. Vuosi sitten ei todellakaan tiedetty, mitä edessä on. Enkä ainakaan minä rehellisesti sanoen odottanut tällaista vuotta enkä sitä, että vuodenkin päästä olemme edelleen tuntemattoman tulevaisuuden edessä. Emme tienneet silloin emmekä tiedä vieläkään.

Vuosi sitten saarnasin Marian elämän poikkeustilasta. Hänen kohdallaan se tarkoitti uusia velvollisuuksia ja tuskaa: lähtöä pakolaiseksi Egyptiin, monenlaista huolta pojastaan Jeesuksesta ja lopulta suostumista oman pojan ristinkuolemaan. Meidän vuotemme on lyhyt aika verrattuna Marian poikkeustilaan. Tärkeät asiat, vastuut ja muutokset vievät paljon aikaa. 

Jumalan lupaus kantoi Mariaa ja se kantaa meitä. Tähän ajatukseen palaan tänäkin Marian ilmestyspäivänä. ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia”, kirjoittaa apostoli Paavali korinttilaisille (2. Kor. 4:8). Meiltä on vaadittu kärsivällisyyttä, sopeutumista ja uudenlaisia tapoja. Samalla on täytynyt suostua jatkuvaan epätietoisuuteen. Kaiken keskellä saamme toivoa ja luottaa tulevaisuuteen. Jumalan lupaus kantaa meitä, ja meidän on kannettava toisiamme. 

Laura Hienonen
Lappeenrannan seurakunta