Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, Herran käsi on voimallinen!
Room. 1: 16–17

  

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”

Juha Eklundin saarna viikkomessussa 30.1. liittyen piispan johtamaan Lappeenrannan ja Imatran rovastikuntien papiston kokoukseen:

Joskus hankalien tehtävien edessä tekee mieli puuhata jotain muuta, käytämme vaimon kanssa termiä ”korvaavat toiminnot”.

Myös maanantai-iltana, aloittaessani tätä saarnaa, löysin korvaavaa toimintaa; ryhdyin järjestelemään työsalkkuni sisältöä. Salkun pohjalla oli rutussa Päivän Tunnussana, melko paljon käyttämäni pikku kirjanen.

Jatkoin korvaavia toimintojani, etsin sakset ja leikkasin kirjasen sivun alanurkat pois, merkiksi kyseiseen päivään saakka. Ja mitä löytyikään, kun silmät samalla hakivat tuon maanantain sanan:

Ps. 118:15-15 Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!

Ja UT:n paralleeli tai vastaus Tunnussanan systeemin mukaisesti:

Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! (Fil.4:4)

 

Halleluja! Jess, supper –sanoo sveitsiläinen, Halleluja!

Voitonhuuto kajahtaa! Iloitkaa!

Siinäpä meille pelastetuille, pelastettujen paimenille ja pelastukseen kutsuville oivat sanat! Kajauttakaa voitonhuuto, iloitkaa.

Ei siis yhteistä vaikerrusta Kipasta, ei aamupäivän mittaista tilastoinnin haasteiden puntarointia eikä nurkan takana jatkuvaa esimiehen lyttäämistä.

Päivän rukouksessa kuulimme:” Me elämme liiaksi oman viisautemme varassa ja luotamme omaan voimaamme. Koettelemusten tullessa huomaamme, että viisautemme on riittämätöntä ja voimamme ovat vähäiset. Herra, opeta meille uskon yksinkertaisuutta.
Auta meitä näkemään, että sinussa ovat kätkettyinä kaikki viisauden ja tiedon aarteet.”

Herra opeta, herra auta meitä näkemään! Psalmin sanat tuhansien vuosien takaa ohjaavat siihen, mitä tulisi nähdä: Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!

 

Jaa, mutta olihan minulla se epistolan tekstikin…Kuinkas se äsken luettu kuuluikaan?

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima.

Toki tiedän, ettei aina ole helppoa olla evankeliumin eli uskon ilosanoman asialla. Nuoruudessani tällä ajatuksella ahdistettiin meitä nuoria, mutta toisaalta saatiin myös liikkeelle. Nyt, ”hiukan” vanhempana koen, ettei evankeliumia tarvitse hävetä, ei missään eikä kenenkään edessä. Tie tähän kokemukseen ja rohkeuteen on ollut pitkä; ehkä olen nyt riittävän vanha uimaan tarvittaessa myös mielipiteiden valtauomaa vastaan. Nuoruuden into –miksei joskus ahdistus ja häpeäkin- on vaihtunut rohkeuteen, joka on kasvanut  elämänkokemuksesta, rehellisyydestä elämän edessä ja näistä nousevasta uskon välttämättömyydestä.

<- Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”

 

Eikö tässä olla pappiskutsumuksemme ytimessä; rohkeudessa ja rohkeuden lähteessä, ja vielä siinä, mitä rohkea tekee ja julistaa:

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat… Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”

Jumala on voimamme ja Hän on rohkeutemme lähde.

Rohkeutta on Jumalan kutsuun vastaaminen.

Jumalan työ, usko ja uskossa lahjoitettu vanhurskaus, se on vastaus rohkeuteemme.

…Tai arkuuteemme, epäilyymme, epävarmuutemme, epäuskoomme.

Jumala on!

Juha Eklund
kirkkoherra, Sammonlahden seurakunta