Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Mediassa on paljon arvioitu myönteisesti seurakuntien nopsaa siirtymistä nettiin. Se on hieno juttu! Kun sinne saadaan vielä lisää vuorovaikutuksellisuutta ja kohtaamista; seurakunta on edelleen liikaa yksi puhuu – muut kuuntelevat. Meno näyttää monesti akvaarion hoitamiselta, vaikka Herramme kutsui meitä kalastamaan ihmisiä. Liian monesti pinttyneenä on ajatus siitä, että seurakunta on yhtä kuin työntekijä ja rakennukset. Kaipaan enemmän yhteistä ideointia ja yhdessä jakamista. Hienoa, että meilläkin on seurakunnan FB-keskusteluryhmä ottamassa ensi askeleita.
Tutkimukset koronan vaikutuksista ovat selkeitä; ihmiset rukoilevat enemmän ja rohkaisua haetaan entistä enemmän myös Raamatusta. Ymmärrämmekö, että ihmiset aidosti etsivät turvaa ja lohdutusta? Pettävät turvarakenteet eivät riitä. Onko meillä seurakunnissa tarjolla rakkautta ja vastauksia näille googlettaville etsijöille niin somessa kuin livenäkin?
Jos ajatellaan opetuslasten vaiheita Jeesuksen seurassa, oli varmasti jännittävää saada kutsu ja nähdä sitä rakkauden voittokulkua, joka ilmeni niin monin tavoin. Jeesus näki ja kosketti, paransi, antoi ihmisarvon ja toivon niille ihmisille, jotka elämänsä raunioilla yrittivät selvitä päivästä toiseen. Ihmisten kysymykset, haasteet, ilon ja surun aiheet olivat perustaltaan hyvin samanlaisia kuin tänäänkin.
Opetuslapset pääsivät myös tekemään samaa, mitä heidän Mestarinsa teki. Jeesus lähetti heidät pareittain niihin kyliin, joihin aikoi itse myöhemmin mennä (Luuk. 10). Tavalliset vajavaiset ihmiset kuten mekin. Jeesuksen opettamaan elämäntapaan kuului sen perheen siunaaminen, johon heidät vastaanotettiin. Samoin pysyminen tuossa yhdessä paikassa, jossa sai viipyä nauttien vieraanvaraisuutta. Jeesus muistutti myös näistä neuvoista: parantakaa sairaat ja kertokaa, että Jumalan valtakunta on nyt hyvin lähellä.
Uskon, että tässä on jotain oleellista. Tavallisena kristittynä Jeesus valtuuttaa sinut ja minut tekemään samaa. Tässä neljä näkökulmaa tai askelta omaan elämäämme. 1. Päivittäin voit pyytää Jumalaa siunaamaan asioitasi, kohtaamiasi ihmisiä ja tilanteita, joihin olet menossa. Siunaaminen voi olla myös toisten rohkaisemista, myönteisen palautteen antamista tai anteliasuutta. 2. Ystävysty: rakenna ystävyyttä, kuuntele, kulje rinnalla, lohduta ja tarvittaessa auta. 3. Auta, missä voit. Kaikilla on tarpeita; kuulostele, missä toinen tarvitsee aikaasi, osaamistasi tai vaikka pientä summaa rahaa. Voit myös tarjoutua sopivassa tilanteessa rukoilemaan hänen kanssaan tai hänen puolestaan. Ota myös itse apua toiselta, kun sitä tarvitset. 4. Voimme kertoa oman elämämme kautta Jeesuksesta. Mikä saa sinut uskomaan Häneen? Miten Hän on auttanut, rohkaissut ja antanut toivoa? Omasta uskosta voi olla vaikea puhua, siksi sitä kannattaa harjoitella vaikka ystävän kanssa. Tarinat kiinnostavat tämän ajan ihmistä. Kun siulta kysytään uskostasi, voit kertoa n. 3 minuutin mittaisen tarinan vaikka jostakin elämäsi taitekohdasta, siihen liittyvistä tunteista ja siitä, miten koit Jumalan apua siinä. Siun kokemus voi auttaa jotain toista samassa elämäntilanteessa elävää.
Olen kertonut edellä L10T-elämäntavan neljästä askeleesta tai näkökulmasta. Miusta ne on käytännön sovellusta Uuden Testamentin kirjeistä. Niistä voit lukea laajoja ja yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten elää niin, että Jumalan rakkaus saisi yhä enemmän sijaa uskovien arjessa. Rohkaisen siuta ottamaan askeleita tällaiseen palvelevaan elämäntapaan ilman puristusta, punnertamista ja pakkoa; löydät paljon iloa.
Usko on mielestäni lopulta aika käytännöllistä. Oikealla teologialla on varmasti paikkansa, mutta jos rakkaus puuttuu, onko meillä lopulta uskoakaan? Ja näkevätkö ahdistuksen, pelkojen ja toivottomuuden keskellä elävät jotain Jumalan hyvyydestä meidän kauttamme?
Muutokset ovat usein tuskallisia, epävarmuuden kestäminen voi olla raastavaa. Tämän olemme kipeästi huomanneet tänä keväänä. Kaikki ei jatkukaan samoin kuin ennen. Opetuslasten elämän katastrofi alkoi siitä, kun Jeesus vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Miten heidän sisäistä maailmaansa voisi kuvata? Suru, järkytys, pettymys, ehkä täydellinen pimeys, miksi-kysymykset, masennus, pelko. Opetuslapset joutuivat kuolemaan unelmilleen, elämän piti jatkua Jeesuksen kanssa. Nyt he jäivät tyhjän päälle. Mistä he pitäisivät kiinni, toivo taivasten valtakunnan tulemisesta romahti.
Miksi elämässämme on välillä menetyksiä? Niiden kautta Jumala muovaa ja muuttaa meitä, antaa uutta syvyyttä elämäämme. Useimmat meistä kokevat yhden tai useamman menetyksen elämänsä aikana. Onko se sairaus, avioero, firman konkurssi, läheisen itsemurha, ystävän kuolema, lapsettomuus, työkyvyn menettäminen, muistin tai henkisen vireyden menetys? Kaikkein pahimmatkin tapahtumat elämässämme ovat kuin komposti Jumalan suunnitelmissa, siitä voi ajan kanssa syntyä ravinteita, jotka mullan seassa ovat uuden kasvun mahdollistajia. Älä siis anna vaikeuksien tai menetystesi sumentaa näkökykyäsi. Jumala ei ole sinua unohtanut, sinun kipusi on Hänenkin kipunsa. Pysy siis Jeesuksen lähellä tällaisina haastavina aikoina, viivy ja seurustele Hänen lähellään.
Sitten Ylösnoussut Jeesus ilmestyi 40 päivän aikana opetuslapsilleen useita kertoja ja ”osoitti eri tavoin tosiaan olevansa itse ilmielävänä heidän edessään. Tällöin hän kertoi heille myös Jumalan valtakunnasta.”
Aluksi opetuslapset olivat epäluuloisia, pelokkaita ja epäuskoisia, mutta uusi toivo alkoi nostaa päätään. Tämä uusi toivo oli täysin Jumalan synnyttämää. Mikään inhimillinen ei saanut sitä aikaan. Tuo seitsemän viikon välivaihe riisui opetuslapset omavoimaisuudesta. Riisuttuina ja nollilla he kohtasivat Ylösnousseen useita kertoja. Syntyi vähitellen taju siitä, että Jumalan mahdollisuudet eivät olleet lopussa. Onko meidän koettava kirkkoina ja hengellisinä yhteisönä sama riisumisen tie?
Opetuslapset kävivät sisäisen luopumisprosessin Herrastaan ja kasvoivat sisäisesti tuona aikana. Ei kiistelty enää siitä kuka on suurin, ei ollut aikaa riitelyyn. Oli aika aikuistua, jättää sivustaseuraajan rooli ja astua näyttämölle. Helatorstain jälkeen näemme yhteen hitsautuneen, toisiaan tukevan ja kannustavan joukon. He ymmärsivät, että Jumalan heille varaamat asiat eivät toteutuisi ilman yhteistyötä. Voisimmeko nähdä tämän toteutuvan yhä enemmän niin omissa seurakunnissa kuin eri kristillisten seurakuntien välillä?
Mikä oli opetuslasten uusi normaali?
Hengellinen elämä ja todellisuus, joka aukeni Pyhän Hengen kautta. Apostolien toimintasuunnitelma oli yksinkertainen; odottaa ja rukoilla uskossa. Sitten Jumala hoitaisi oman osuutensa.
Uusi todellisuus aukeni helluntain myötä. Jumala täytti heidät lupauksensa mukaan Pyhällä Hengellä, voimalla, uudella rakkaudella ja rohkeudella. Samassa odotuksessa saamme rukoilla vaikka osallistumalla Tulkoon sinun valtakuntasi -rukousliikkeeseen. Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen Jeesuksen veljien ja joidenkin naisien, muiden muassa Jeesuksen äidin, Marian kerrotaan rukoilleen yhdessä opetuslapsen kanssa. Tehdään mekin niin!
Matti Anttila
Kuuntele Sakari Heikkilän hieno rukouslaulu.
Täältä ja täältä virikkeitä rukoukseen.
(Tekstissä ja lainauksissa käytetty Elävä uutinen - Uusi testamentti vapaasti kerrottuna)
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä