Suurin niistä on rakkaus

Keväällä poikkeusolojen aikana mietin paljon rakkautta. Rakkautta on monenlaista: arjessa tekoina ilmenevää, kunnioittavaa ja toiset huomioon ottavaa sekä romanttista rakkautta. Ihmisten kertomukset, joissa he eivät ole voineet koronaviruksesta johtuvan eristämisen takia tavata rakkaita omaisiaan, ovat koskettaneet syvästi. Olen myös sairaalapastorin työssäni surrut, että yksi rakkauden ja empatian osoittamisen muoto häviää, kun kohtaan ihmiset kumihansikkain. Kehollisuus on tärkeä empatian osoittamisen keino, joka puhelinkeskusteluissa jää kokonaan pois. Ilman näköyhteyttä jää paitsi myös peilisolujen antamasta tärkeästä tiedosta; pieni ele paljastaa paljon enemmän kuin monta sanaa. Mutta tämä oma suruni on pientä verrattuna niiden ihmisten suruun, jotka eivät ole voineet olla oman läheisensä rinnalla. Toki ymmärrän eristämisen tarpeellisuuden, mutta eläydyn myös voimakkaasti eristetyn ja hänen läheisensä tilanteeseen.

Rakkauden laki on ensi sunnuntain teemana kirkkovuodessa. Ensimmäisen saarnani pidin tästä aiheesta kesäteologina Ylistaron seurakunnassa. Sinä kesänä koin ihmeellisen paljon kunnioittavaa, toiset huomioon ottavaa ja arjessa tekoina ilmenevää rakkautta. Ylistaro ja ylistarolaiset jättivät minuun lähtemättömän jäljen, ja mielelläni muistelen tuota kesää yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Ehkä sillä kesällä oli suurempikin vaikutus siihen, että minusta tuli pappi kuin mitä olen ymmärtänytkään.

Ensi sunnuntain raamatunkohdan ydin on myös rakkaus. Siinä rikas nuorukainen kysyy Jeesukselta, mitä hänen pitää tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Jeesus katsahti nuorukaiseen ja rakasti häntä. Sitten Jeesus kehotti nuorukaista myymään kaiken, mitä hänellä on, antamaan rahat köyhille ja seuraamaan häntä. Nuorukainen synkistyi ja lähti surullisena pois. Tapahtuman jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan”.

”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Lapsena ymmärsin tämän kirjaimellisesti ja ajattelin, että jos näin on, niin kukaan ei voi päästä taivaaseen. Ajatellessani näin olin tavallaan oikeilla jäljillä. Omilla teoillamme emme pääse taivaaseen. Ei edes nuorukainen, vaikka olisi tehnyt juuri niin kuin Jeesus häntä kehotti. Ihmisten teot ja rakkaus ovat parhaassakin tapauksessa hyvin vajavaisia. Sen sijaan Jumalan rakkaus meitä kohtaan on täydellistä. 

Tänään huomioni kiinnittyy neulansilmän sijasta siihen, miten Jeesus katsahti nuorukaiseen ja rakasti häntä. Vaikka nuorukainen lähtikin surullisena pois, en voi olla ajattelematta, miten Jeesuksen katse ja rakkaus pikkuhiljaa vaikuttivat nuorukaisessa ja muuttivat häntä. Jumalan rakkauden voima korjaa myös meissä sitä, mikä on mennyt rikki ja murtaa sen, mikä sitoo meitä, niin kuin omaisuus sitoi rikasta nuorukaista. Jumalan rakastavan katseen valossa näemme itsemme, toisemme ja koko maailman uusin silmin. Jumalan läsnäolossa syntyvät usko, toivo ja rakkaus. 
Ja suurin niistä on rakkaus! 

Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.”  Markus 10: 21

Laura Siitonen
Sairaalapastori