Ootteks’ te niitä huolehtijoita?

Kävelen kahden vapaaehtoisen päivystäjän kanssa linnoituksella, kun selän takaa kuuluu murrosikäisen nuoren kysymys: ”Ootteks te niitä huolehtijoita?” Vastaamme myöntävästi ja saamme vielä hyväntuulisen ”Pitäkää hyvää huolta” -toivotuksen peräämme.

On siis koulunpäättäjäisilta Lappeenrannassa ja noin 30 aikuista on jalkautunut nuorten pariin katupäivystykseen. Joukko koostuu niin nuorten kanssa työskentelevistä ammattilaisista kuin vapaaehtoisistakin. Ilta on alkanut yhteisellä alkuinfolla ja iltapalalla. Nuoret ovat jakautuneet karkeasti ottaen kahteen paikkaan, kaupungintalon edustalle päihteettömään tapahtumaan ja linnoitukselle.  Katupäivystystä tehdään molemmissa paikoissa ja molemmista paikoista löytyy aikuisille tuttuja ja tuntemattomia nuoria.

Alkuilta linnoituksella on rauhallinen, nuoret istuskelevat kesäteatterilla ja juttelevat. Osalla on omia juomia mukana. Tutut nuoret moikkailevat ja tulevat juttelemaan. Vesipisteemme on pystytetty kesäteatterin parkkipaikalle. Parin tunnin kiertelyn jälkeen käymme tauolla juomassa kupit kuumaa ja haukkaamassa vähän välipalaa. Tunnelma taukotilassa on leppoinen ja nauru raikaa. Täytän samalla pöytää seuraaville.

Lähdemme jatkamaan partiointia. Linnoituksella huomaa nopeasti, että juovat nuoret ovat saavuttaneet humalapisteensä. Yksi porukka huutelee kovaäänisesti muille, mutta kukaan ei lähde huuteluun mukaan. Hyvä niin, säästymme todennäköisesti käsirysyltä. Käymme jututtamassa huutelijat. Kierrämme jututtamassa myös nuokkujat ja tarkistamassa heidän kuntonsa. 

Kaverit pitävät toisistaan hyvin huolta. Suosittelemme menemään vesipisteelle hakemaan vettä. Moni ottaa vinkin vastaan ja suuntaa vesipisteelle. Muutamien kohdalla toteamme tilanteen vaativan aikuista ja heidän kanssa vietämme pidemmän tovin seuraten kuntoa, jutellen ja juottaen vettä. Tilanteen vaatiessa soitamme vanhemmat hakemaan kotiin tai ambulanssin tarkistamaan nuoren kunnon. Näitäkin soittoja mahtui pari tähän iltaan.

Itsekin seison välillä vesipisteellä. Nuoret kiittelevät vedestä ja huolehtivat mukit roskiin pyytämättä. Vesipisteellä putsaan ja laastaroin myös pieniä naarmuja. Useampi nuori kertoo ihmissuhdepulmistaan. Yhdelle porukalle heitänkin ilmaan kysymyksen: Miten ne ihmissuhdeongelmat kasautuvatkin juuri juhlailtoihin? Porukka naurahtaa, mutta jää miettimään asiaa.

Nuorten kanssa jutteleminen ja aikuisena esillä olo ovatkin illan tärkeimmät tavoitteet. Nuoret tietävät, ettei meillä ole oikeutta katsoa heidän laukkujaan tai puuttua heidän päihteidenkäyttöönsä. Meitä ei tarvitse juosta karkuun, vaan päivystäjille voi jutella mukavia tai kertoa huolensa. Tai tulla kertomaan huonovointisesta kaverista tai papatteja heittelevästä tyypistä – meihin voi luottaa. Yksi päivystäjistä pohtiikin ääneen, ”Kuka täällä olisi, jos me emme olisi?” Mutta me olemme.

Illan pimetessä nuoret alkavat vähitellen vähenemään linnoituksella, niin myös päivystäjät. Vesipiste kasataan pois ja illan päätteeksi siivotaan taukotila ja jutellaan illan kulusta. Päivystäjät kertovat hyvistä juttutuokioista nuorten kanssa. Ensikertaa päivystäneet sanovat tulevansa ensi vuonnakin. Todetaan, ettei yhtään tappelua myöskään ollut - tai ainakaan me ei nähty. Jää tunne, että läsnäolollamme on ollut merkitystä. Kello on noin yksi yöllä ja viimeinen päivystäjäpari on vielä pyörähtämässä linnoituksella. Saamme viestin, että homma alkaa hiipua. Hyvä niin, niin mekin.

Paula Seppänen
Erityisnuorisotyönohjaaja
Lappeenrannan seurakuntayhtymä