Propagandan varassa

Ateistisen propagandan historia on läheisessä suhteessa Neuvostoliittoon. Muistan opiskeluaikanani olleeni tilaisuudessa, jossa silloisen Länsi-Saksan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja kertoi Neuvostoliiton suunnattomista ponnisteluista oman ateistisen propagandansa levittämisessä länsimaihin ja muuallekin. Nykyisen Venäjän disinformaation levittämisellä on siis selkeä historiansa. Voimapolitiikan osana on nähty tärkeäksi jakaa väärää informaatiota nimenomaan länsimaiden heikentämiseksi.

Neuvosto-Venäjällä kehittyi voimakas uskonnonvastainen propaganda, jolla pyrittiin muokkaamaan ihmismieliä. Sittemmin valtion voimistuttua samaa propagandaa alettiin levittää ennen kaikkea länsimaihin. Maailmanvallankumous oli aina Neuvostoliiton ulkopolitiikan tärkeä osa. Leninistisen mielipiteenmuokkauksen menestys osoittaa, että ateismi saavuttaa parhaiten valta-aseman yhteiskunnassa, jos se korvaa älylliset argumentit tunteisiin vaikuttavilla mielikuvilla. Tässä suhteessa uusateismi on lähempänä leninististä uskonnonvastaista propagandaa kuin viime vuosisadan analyyttinen ateismi.

Leninistinen uskonnonvastainen propaganda vannoo tieteen nimeen ja pyrkii luomaan vastakkainasettelun tieteen ja uskonnon välille. Sen sijaan sen oma tieteellisyys on näennäistä ja sen lähestymistapa läpikotaisin epä-älyllinen. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa Pravdassa julkaistu kirjoitus, jonka mukaan ”jumaluuden palvonta kaikissa muodoissaan on kuolleisiin ruumiisiin kohdistuvaa eroottista mieltymystä, haisevaa poroporvarillisuutta ja sanoin kuvaamatonta pahuutta”. Lenin ei nähnyt tarpeelliseksi perustella väiteitään mitenkään. Hän luotti voimakkaiden tunnesanojen luomien mielikuvien voimaan. Leninin mukaan ei ollut tarkoituksenmukaista kehitellä järkiperusteita ateismin puolustamiseksi, vaan massoihin oli pyrittävä vaikuttamaan tunteisiin vetoavalla propagandalla, joka on merkittävästi argumentteja tehokkaampaa. Tämän kaiken tuloksena syntyi äärimmäisen karkea ja harhaanjohtava kuva kristinuskosta. Puolue ei edes halunnut keskustella uskontoon liittyvistä asioista järkiperäisesti. Samalla Neuvostoliitossa toteutettiin maailmanhistorian mittavimmat ja verisimmät tiedevainot.

Nykypäivän arkkiateisti Richard Dawkins toteaa, että hänen kanssaan eri mieltä oleviin uskonnollisiin ihmisiin voidaan vaikuttaa tehokkaimmin solvausten ja halveksunnan kuin järkiperusteiden avulla. Hän sanoo, että ”keskustelua sivusta seuraaviin voidaan vaikuttaa osoittamalla paljasta halveksuntaa. Kukaan ei pidä siitä, että hänelle nauretaan, kukaan ei halua olla halveksunnan kohteena”. Pyrkimyksenä on ollut luoda mielikuva uskonnollisesta ihmisestä, joka on epäitsenäinen, auktoriteettiuskoinen, fanaattisuuteen taipuva, epäkriittinen ja tyhmä.

Näillä iskulauseilla onkin päästy varsin pitkälle. Yhä useampi ihminen länsimaissa karttaa uskontoa, ettei vaan olisi aivan tyhmä ym. Vaikuttaakin siltä, että Neuvosto-Venäjällä alkunsa saanut voimakas agitaatio uskonnon kitkemiseksi kansasta on vihdoin alkanut kantaa hedelmää. Alun perin maailmanvallankumouksen nimissä alkanut toiminta ei ole niinkään onnistunut levittämään kommunismia kuin vieraannuttamaan ihmisiä uskonnosta. On hyvä ymmärtää, ettei tiede kerro meille mitään faktoja uskontoa vastaan. Tieteen paradigma on materialistinen, eikä se pysty sanomaan paljoakaan Jumalasta, joka on Henki. Jumalan olemassaoloon ja Hänen toimintaansa voidaan kuitenkin löytää paljonkin rationaalisia perusteita.

Kulttuuriamme hallitsevan myyttisen mielikuvan mukaan Jumalasta luopuminen on tieteen, demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien perusta, vaikka länsimaiden historiassa näillä kaikilla on perustansa kristinuskossa.

Pentti Berg
kirkkoherra, Lauritsalan seurakunta