Sairaalasielunhoito koronarajoitusten puristuksessa – palvelujen saaminen edellyttää aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta!

Nykymuotoinen sairaalasielunhoito on toiminut Lappeenrannassa 60 vuotta. Sairaalapapit ovat työskennelleet sairaaloiden osastoilla ja viime vuosina myös palvelukodeissa tukemalla, lohduttamalla ja rohkaisemalla potilaita, asukkaita ja heidän läheisiään sekä kuuntelemalla ja jakamalla henkilökunnan huolia ja murheita. Keskeisellä osalla työssä on ollut se, että sairaalapapit ovat oma-aloitteisesti kierrelleet osastoilla ja yksiköissä, ovat olleet läsnä ja luoneet kontakteja. Koronan myötä tämä ei ole ollut enää ymmärrettävästi mahdollista. Nyt potilaita ja asukkaita voidaan tavata vain yksilöidysti kutsusta. Monet omaiset ja myös terveydenhuollon henkilökunta ovat tuoneet esiin huolen siitä, saavatko tässä tilanteessa ne potilaat ja asukkaat, jotka sairaalasielunhoidon palveluista hyötyisivät, nämä palvelut. Huoli on mielestäni ymmärrettävä.

Täällä Etelä-Karjalassa sairaalasielunhoito on luontevasti osa terveydenhuollon laajaa kenttää. Eksoten johto, yksiköiden esimiehet ja työntekijät antavat työlle täyden tuen ja omalla toiminnallaan luovat edellytyksiä sille, että tarvitsevat saisivat myös sairaalasielunhoidon palvelut. Mutta samanaikaisesti totta on se, että monet sairaalan potilaat ja palvelukotien asukaat ovat niin sairautensa ja elämäntilanteensä kuormittamat ja väsyttämät, että he eivät osaa ja jaksa pyytää itselleen kaikkea sitä, mitä he kaipaavat ja mikä heitä auttaisi, tukisi ja lohduttasi. Hoidon ja hoivan henkilökunta tekee vaativaa työtään kiireen, moninaisten vaatimusten ja odotusten ja ison vastuun paineessa. Vaikka heillä miten on halu hoitaa työnsä niin, että kaikki kokonaishoidon kannalta tärkeä tulisi huomioiduksi, niin kaikkea ei vain aina ehdi eikä huomaa.

Tässä tilanteessa korostuu potilaiden ja asukkaiden omaisten ja läheisten merkitys. Toki myös monet heistä ovat kuormittuneet heille rakkaiden ihmisten vaikeasta elämäntilanteesta. Läheiset kuitenkin tuntevat ”omansa” parhaiten. Näin ollen omaisilla ja läheisillä on myös tieto ja tuntuma siihen, milloin sairaalasielunhoidon palvelut, esimerkiksi keskustelu papin kanssa, yhdessä rukoileminen tai ehtoollinen, voisivat olla osa potilaan tai asukkaan kokonaishoitoa. Omaiset, ”hoksauttakaa” hoitohenkilökuntaa tästä! Henkilökunta niin sairaalassa kuin palvelukodeissa kyllä näissä tilanteissa ottaa yhteyttä meihin sairaalapappeihin. Ja voitte te omaiset toki olla yhteydessä meihin sairaalapappeihin myös suoraan. Me olemme sitten yhteydessä osastoihin ja yksiköihin ja sovimme käytänteistä. Jokaisen tilanteen hoidamme terveysturvallisuus edellä ja niitä ohjeita ja sääntöjä noudattaen, jotka meille on annettu.

Ari Riuttaskorpi
Sairaalapastori