Surun, sairauden tai kriisin kohdatessa

 

Surun, sairauden ja kriisien kohdatessa on tärkeää voida puhua tunteistaan ja ajatuksistaan. Keskusteluapua seurakunnissa saat papeilta ja diakoniatyöntekijöiltä sekä sairaalapapeilta, jotka auttavat sairauden ja surun kysymyksissä sairaaloissa.

 

Kuka tahansa meistä voi joutua kohtaamaan läheisen ihmisen kuoleman tai jonkin muun raskaan menetyksen. Onnettomuus, sairastuminen tai muu ikävä tapahtuma saattaa sysätä elämämme kriisiin. Mielen täyttää monenlaiset ajatukset ja tunteet, kuten järkytys, hämmennys, epätoivo tai syyllisyys, pelko, viha tai häpeä.

Surun ja kriisin kanssa kukin kulkee omaa tahtia, mutta usein taakan jakaminen toisen kanssa auttaa. Seurakunnat tarjoavat luottamuksellista keskusteluapua. Tärkeintä on, ettei jää surun kanssa yksin.

Sururyhmistä tukea 

Läheisen ihmisen kuolema on syvä ja voimakas kokemus. Siksi sen läpikäymiseen tarvitaan paljon tilaa ja aikaa sekä usein myös toisia ihmisiä.

Seurakunnissa järjestetään sururyhmiä läheisensä menettäneille. Sururyhmä on tarkoitettu vertaistuelliseksi paikaksi, jossa osallistujalla on tilaa puhua kokemastaan ja ilmaista erilaisia tunteita. 

Sururyhmiä järjestetään eri puolilla kaupunkia. Ne ovat erilaisia kestoltaan ja kohderyhmiltään, ja niihin voi osallistua yli seurakuntarajojen.

Tulevista ryhmistä tiedotamme kirkollisissa ilmoituksissa. 

Erityisesti hyvin läheisen ihmisen kuoleman tapahtuessa lapset tarvitsevat erityistä tukea ja huomiota. 

Lapsi ja kuolema

Sairaalasielunhoito

Sairaalasielunhoito on sairastuneiden ja heidän läheistensä tukemista sairauden synnyttämissä elämänkriiseissä.

Sairaalasielunhoito on osa kirkon perustehtävää. Se pohjautuu Jeesuksen kehotukseen: ”Minä olin sairas ja te kävitte minua katsomassa.” (Matt.25:36)

Lappeenrannassa sairaalasielunhoito toteutetaan yhteistyössä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen sekä sen alueella olevien evankelis-luterilaisten seurakuntien kanssa. 

Sairaalasielunhoidon palvelukuvausLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Lue myös: Sairaalasielunhoito koronarajoitusten puristuksessa – palvelujen saaminen edellyttää aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta!

Sairaalapastori

Sairaalapastori on luottamuksellinen kuuntelija ja keskustelija; ihminen, joka pysähtyy, kohtaa, on läsnä ja valmis kuuntelemaan ja jakamaan sairauden herättämiä ajatuksia, kysymyksiä ja tunteita. Sairaalapastorit ovat käytettävissä myös ehtoollista, rukoushetkeä, rippiä ja muita kirkollisia toimituksia varten. Sairaalapastorit palvelevat potilaita, heidän läheisiään ja sairaalan henkilökuntaa.  

Sairaalapastorit Lappeenrannassa:                  

Ari Riuttaskorpi

p. 040 312 6810 

Etelä-Karjalan keskussairaala: K2, K3, K4, K5, K6, Ps 1, Ps 3, hoitokeskus, päivystys, teho-osasto ja valvonnat 

 

Pia Haikonen 

040 312 6812  

Kuntoutuskeskus  

Etelä-Karjalan keskussairaala: C1, G4, F1, K7 

Lasten- ja nuorten talo: nuorisopsykiatria  

 

Ulla Junell 

040 312 6811 

Palvelukodit: Juurakkokatu, Lehmuskoti, Leivontie, Ortamonpuisto, Penttiläntie, Pienniemi, Sammonkoti  

          

Yhteydenotto sairaalapastoriin

Sairaalapastoriin voi ottaa yhteyttä joko suoraan tai sairaalan henkilökunnan välityksellä. Sairaalapastorin tavoittaa arkipäivisin ”tavanomaiseen työaikaan”, mutta myös ilta-aikaan, jolloin ei kuitenkaan ole päivystys- tai varallaolovelvoitetta. Mikäli puheluusi ei vastata, ole hyvä ja jätä lyhyt viesti/soittopyyntö ja yhteystietosi vastaajaan (erityisesti silloin, kun soitat numerosta, joka ei jää näkyviin). 

Viikonloppuisin (pe klo 16-22, la ja su klo 8-22), muiden työtehtävien ohessa, sairaalasielunhoidon varallaolovuorossa on joku seurakuntayhtymän seurakunta- tai sairaalapapeista. Häneen saa yhteyden sairaalan henkilökunnan välityksellä.  

                                                                                      

                                                                                      

 

 

Onko perhettänne kohdannut suru, vakava sairaus tai kuolema? Otamme osaa. Seurakunnan työntekijät ovat kuulolla kun haluat jonkun keskustelukumppaniksi tai vain vierellesi tämän kaiken keskelle. 

Suru, kriisi

Lapsen kuoleman suuressa surussa ei tarvitse selvitä yksin. Läheisten lisäksi sekä kotikunta että kirkko auttavat.

Lapsen kuoleman surussa ei tarvitse selvitä yksin

Kuoleman koskettaminen paljastaa elämän rajallisuuden. Omien läheisten lisäksi tukea antaa myös seurakunta. 

Kuoleman jälkeen on toivoa