Uusi luomus Kristuksessa

Nykyisin näyttää olevan vallalla sekoittaa tarkoituksellisesti usko ja uskonto. Tosiasiassa nämä ovat toistensa vastakohtia. Uskonnossa ihminen toteuttaa uskonnollista lakia. Sen avulla hän pyrkii pitämään jumalansa tyytyväisenä ja saamaan itselleen terveyttä ja hyvää satoa. Usko on Jumalan lahja. Siinä on siis kysymys Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Uskon lahjan saatuaan ihminen pääsee Jumalansa syliin ja tämän rakastettavaksi. Hän siirtyy myös elämässään sallimuksen piiristä Jumalan johdatukseen. Uskossa kaikki asiat ovat Jumalan tekoa ja työtä. Ne hän lahjoittaa lapselleen. Uskonnon ihmisen ponnistus vaihtuu uskon Jumalan teoksi ja lahjaksi. Uskonnon jumalat eivät koskaan tule maailmaan, puhumattakaan siitä, että ne kuolisivat ihmisen puolesta. Tämä kaikki on uskonnoissa silkkaa hulluutta.

Jumalan lapseksi tuleminen, uudestisyntyminen, on Pyhän Hengen työtä. Vihan ja kadotuksen lapsesta tulee armon ja autuuden lapsi. Syntisestä tulee vanhurskas, tarkasti ottaen syntinen ja vanhurskas. Tässä on ratkaiseva ero siihen, että ihminen on pelkästään syntinen. Uudestisyntymisessä tapahtuu jotain ratkaisevaa ihmisen elämässä. Meidän sydämemme, tuntomme, ymmärryksemme ja tahtomme sekä halumme uudistuvat. Ne valaistaan ja pyhitetään Kristuksessa olemaan uutena luomuksena Hänessä. In ipsa fide Christus adest = itse uskossa Kristus on läsnä. Näin syntyy uskon kautta yhteys ihmisen ja Kristuksen välille.

Aadamilta ihminen on saanut ja perinyt suurimman pahan, synnin, kirouksen, vihan, kuoleman, perkeleen, helvetin ja kadotuksen. Tällaisessa tilassa me ihmiset olemme luonnostamme. Jotain ratkaisevaa täytyy tapahtua, että tilanteemme muuttuisi. Itsestään tai omilla ponnisteluilla se ei muutu. Kristukselta ihminen perii uskon kautta korkeimman hyvän, vanhurskauden, armon, siunauksen, elämän ja iankaikkisen autuuden. Aadamilta ihmisellä on lihallinen henki ja pahan hengen valta perintönä, Kristukselta Pyhän Hengen lahjat ja hänen lohdullinen hallinta elämässämme.

Ihmiselle ei riitä elämässä se, että jotenkin porskuttelee aamusta iltaan. Liian monella on tänäkin päivänä paha olo siitä, ettei elämänsä päivien aikana koe saavansa mitään tärkeää ja merkityksellistä aikaan. Elämä vain soljuu eteenpäin päivä toisensa jälkeen. Jotkut yrittävät täyttää päivänsä rahan hankkimisella. Kovan työn ohessa on oltava rankat huvit. Heti vapaiden alkaessa on rynnättävä jonnekin matkoille uusia kokemuksia saamaan. Mutta sama tyhjyys säilyy. Ihminen ei voi paeta itseään eikä elämäänsä. Ja onhan se tavattoman sääli, että elämän suunnattomasta lahjasta tulee ihmiselle mitä suurin taakka. Kun Kristus tulee ihmisen elämään, tyhjyys kaikkoaa ja pakomatka lakkaa. Uskonto antaa meille mahdollisesti uskonnollisia riittejä, yhteisön, jossa yhdessä ponnistella. Usko antaa ihmiselle Kristuksen, tekee tästä uuden luomuksen ja antaa toivon niin tässä ajassa kuin tulevassa. Monet kyselevät nykyään, onko meillä toivoa. Ainoa todellinen toivo on Kristuksessa. Hän tekee meistä uuden luomuksen.

Pentti Berg, kirkkoherra
Lauritsalan seurakunta