Arkistoa tutkimassa

Joutsenon nykyisen kirkon vihkimisestä tulee 23.8.2012 kuluneeksi sata vuotta. Ensi sunnuntaina, eli 22.08.2021 vietämmekin satavuotisjuhlia 1920-luvun kirkkokäsikirjan mukaisesti. Etsiessäni seurakunnan arkistoista aikakauden kirkkokäsikirjoja, osuin sattumalta vielä paljon vanhempaan kirjaan. Hyllyssä oli ruotsinkielinen kirja ”Raamatun kertomuksia” vuodelta 1799.

Vanha kirja laittoi ajatukseni liikkeelle. Vuonna 1799, eli 222 vuotta sitten, Joutseno oli koko Kaakkois-Suomen lailla osa Venäjän keisarikuntaa ja ”vanhaa Suomea”. Venäjän keisarina oli lyhytaikainen ja ristiriitaisia mielipiteitä herättänyt Paavali I. Napoleonin sotia käytiin Keski-Euroopassa ja muutaman vuoden kuluttua niiden aallot tulisivat lyömään näillekin seuduin. 

Joutsenossa pappeina olivat silloin Johan Giös ja Johan Gabriel Lundan. Näistä edeltäjistäni minulla ei itse asiassa ole mitään muuta tietoa kuin virassaolovuodet. Hallintokielinä olivat ruotsi ja saksa, joten arvaan, että papit saattoivat hyvinkin olla alun perin ruotsinkielisiä. Se ehkä tuntuu ruotsinkielisen kirjan myötä itsestään selvältäkin asialta. Jumalanpalvelukset olivat toki olleet kansankielisiä jo pitkään. Vaikka valta oli vaihtunut Ruotsin kruunulta Venäjälle jo reilu viisikymmentä vuotta sitten, oli luultavastikin tavallisen Joutsenolaisen elämä pysynyt melko lailla samanlaisena kuin ennenkin. Ja Joutsenon seurakunnalla oli käytössä verrattain uusi 1760-luvulla rakennettu puukirkko, vaikka ikää seurakunnalla oli kuitenkin jo 160 vuotta. Tuo puukirkko tulisi sitten tuhoutumaan tulipalossa keväällä 1918.

Ainakin tämä hetken pysähtyminen vanhan kirjan äärellä vei ajatukseni omaan paikkaan Joutsenon seurakunnan kristittyjen pitkässä ketjussa. Ketju jatkuu minusta kauas taaksepäin, mutta myös eteenpäin kohti tulevaisuutta.

"Kiitävi aika, / 
vierähtävät vuodet, / 
miespolvet vaipuvat unholaan. / 
Kirkasna aina / 
sielujen laulun / 
taivainen sointu säilyy vaan." 
(Vk 30)

Tero Kalpio
Kirkkoherra
Joutsenon seurakunta