Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Joulu on kristikunnan toiseksi suurin juhla. Pääsiäinen on tietysti se kaikkein suurin juhla – vaikka joulu taitaa kyllä olla juhlituin. Joulun odotukseen tuntuu kuuluvan kaksi puolta: toisaalta mahdoton kiire, toisaalta rauhan kaipuu.
Viime sunnuntai oli jo neljäs adventtisunnuntai. Joulu on jo ovella. Joulukiireet täyttävät kalenterin. Eivätkö valmisteluun liittyvät kiireet kerro siitä, että lähestyvä juhla on tärkeä ja sitä halutaan viettää asianmukaisesti?
Yksinäiselle tai jouluna töissä olevalle jouluvalmistelut tosin voivat olla myös melkoinen ahdistuksen aiheuttaja. Kaikki tietävät varmasti, miten helposti juhlan viettäminen voi muuttua juhlan suorittamiseksi. Monet meistä joutuvat tinkimään ihanteistaan ja odotuksistaan joulunakin.
Tänä vuonna joulua vietetään monella tavoin poikkeuksellisissa oloissa. Maailmanlaajuisen pandemian vuoksi joulua suositellaan vietettäväksi vain niiden kaikkein lähimpien ihmisten kanssa ja erityisesti riskiryhmiin kuuluvien ihmisten tulee olla erityisen varovaisia. Moni siis saattaa kokea jouluna myös sellaista yksinäisyyttä, jota joulun viettoon ei ole aikaisemmin kuulunut. Monella voivat myös rahat olla tiukalla töiden loppumisten tai lomautusten vuoksi.
Kaikkien huolien keskellä joulun odotukseen liittyy myös rauhan kaipuu. Tuo rauha on tarjolla Kristuksessa, jonka syntymäjuhlaa saamme lähipäivinä viettää. Valo, rauha ja tulevaisuuden toivo ovat Kristuksessa tarjolla meille, olimmepa köyhiä tai rikkaita. Koskaan emme tosin tiedä, miten Kristus saa muotonsa. Voitko jouluna kohdata hänet apua pyytävän tai tarjoavan lähimmäisen muotoisena?
Kauniin joululaulun sanat kuuluvat: ”Näin sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.” Joulun päähenkilö syntyi kerran ja syntyy tänäkin vuonna sitä varten, että sinä löytäisit hänet.
Tero Kalpio
Kirkkoherra
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä