Laskiaissaarna 3.3.2019

Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin. Näinhän Lumikin paha äitipuoli kyseli peililtä. Rakkaudenylistyksessä, joka on Laskiaisen toinen lukukappaleista, puhutaan myös kuvastimesta eli peilistä.

Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Eli maan päällä emme vielä ymmärrä kaikkia Jumalan salaisuuksia, vaan vasta taivaassa. On monia kysymyksiä, joihin saamme vastauksen vasta siellä. Kuten kärsimyksen ongelmaan tai siihen, mitä kuoleman jälkeen on.

Jotkut peilit vääristävät todellisuutta, toiset taas paljastavat vähän liikaakin. Etenkin suurentavat peilit, joilla ihon pienet virheetkin huomaa. Tai huvipuistojen peilihuoneiden peilit, jotka vääristävät mittasuhteita tarkoituksella ja saavat meidät nauramaan. Autoissa peilit ovat välttämättömiä, jotta näemme peruuttaa ja keitä takanamme ajelee.

Minulla on kotona eteisessämme edellisen työpaikkani, kotiseurakuntaniTaipalsaaren kellotapulin vanhasta ikkunasta tehty peili, josta voin vilkaista töihin lähtiessäni, olenko edustuskunnossa. Papin kuva kun löytyy monien seurakuntalaisten albumeista perhejuhlista.

Paavali kirjoitti tämän korinttilaiskirjeensä, jossa Rakkauden ylistys on korinttilaisille. Korintti oli antiikin aikana kuuluisa juuri peiliteollisuudestaan. Se oli varmasti Paavalilla tiedossa. Peilillä oli antiikin hellenistisessä sekä juutalaisessa kirjallisuudessa lukuisia kuvaannollisia merkityksiä. Tässä Paavali tarkoittaa välillistä katsomista.

Peilistä näemme sen, mikä on takanamme. Peilistä näkemisen vastakohta on kasvoista kasvoihin katseleminen. Tämän peilistä katsomisen Paavali rinnastaa vielä arvoitusten ratkeamiseen.

Paavalin ajan kuparipeilit olivat heikkoja ja ne antoivat paljon epäselvemmän kuvan, kuin meidän aikamme peilit.

Paavalin lupauksen mukaan tulevassa kirkkauden maailmassa saadaan Jumalaa ja Kristusta katsella sitten kasvoista kasvoihin ja se merkitsee täydellistä tietoa.

Paavalin sepittämällä rakkauden ylistyslaululla on ollut maailmanhistoriallinen merkityksensä. Vaikka Paavali oli antiikin ihminen, hän on syvemmin kuin kukaan toinen oivaltanut Jeesuksen julistuksen ytimen.  Ensi kuulemalta teksti tuntuu laskiaiseen kuulumattomalta tekstiltä. Sehän mielletään häihin ja avioparien välisen rakkauden kuvaamiseksi. Siihen sitä ei kuitenkaan alun perin ole kirjoitettu ihmisten välistä rakkautta kuvaamaan, vaan kuvaamaan Jumalan rakkautta.

Äänestytin rippikoululaisia, mikä ylistyksessä kuvaa heistä parhaiten rakkautta. Ylivoimaisesti eniten ääniä sai: Rakkaus on lempeä. Sitä äänesti 18 nuorta. Toiseksi pääsi: Rakkaus on kärsivällinen, sitä äänesti 3. Yksittäisiä ääniä sai myös ”rakkaus ei kadehdi” ja se, ettei rakkaus koskaan katoa, vaan on ikuista.

Lempeä rakkaus onkin hoitavaa rakkautta ja sellainen rakkaus pitää sisällään noita muita määreitä, joilla Paavali rakkautta kuvailee.

Rakkauden ylistys soljuu runonomaisen kauniisti eteenpäin. Lempeään rakkauteen ei riitä se, että me toivomme tällaista itsellemme, vaan myös meidän on rakastettava toisiamme lempeästi. Eikä ystävällisyyttä, joka on rakkautta vähäisemmässä muodossa, saa koskaan osoittaa minkään hyödyn toivossa, vain sen oman itsensä vuoksi. Rakkauden on siis oltava pyyteetöntä. 

Sitä rakkautta, joka ei etsi omaansa, joka kärsii, joka kaikki peittää ja uskoo. Sellainen täydellinen rakkaus on ollut vain Jeesuksella. Ja sitä rakkautta hän kärsimystiellä ja sen päätöspisteessä Golgatalla osoitti. Häntä kohtaan ei oltu lempeitä vaan julmia, raakoja ja vainoharhaisia.

Tätä suurinta rakkautta alkava paastonaika ennen pääsiäistä kutsuu meitä tutkimaan. Mutta ei pelkästään tutkimaan, vaan elämään todeksi, rakastamalla. Jeesuksen kaltaiseen rakkauteen me emme yllä, mutta se voi olla esimerkkinämme.

Meidän tehtävä on huomata sokeat kerjäläiset, kaikki apua tarvitsevat kaduilla ja kujilla. Ettei Imatralla tapahtunut järkyttävä sokean naisen onnettomuus toistuisi. Muistaa, miten Jeesus aikoinaan rakastavasti kohtasi muiden hylkäämät ihmiset. Katsoi rakastavasti ja huomasi ihmisen kokonaisena. Antoi mielenrauhan ja paransi kehon haavat.

Sokea kerjäläinen ei hellitä, vaan toistaa Herra armahda -huutonsa. Laskiaissunnuntaina Jumala nostaa pyytäjät, kerjääjät esikuviksemme. Sinullakin on oikeus huutaa Jumalaa avuksesi. Se ei ole noloa, vaan etuoikeutesi. Sinun ei tarvitse rukoilla vain toisen puolesta. Ei elää ainutkertaista elämääsi vain toisia auttaen. 

Vaan saat ihan reilusti pyytää itsellesi armahdusta, terveyttä, onnea ja rakkauttakin.

”Herra armahda!” on rukous, josta voit halutessasi aloittaa. Sitä huutaessasi hahmotat itsesi suhteessa toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Armahdetuksi tulemisen tarve ja lupaus koskee kaikkia. Et kykene rukoilemaan Jumalaa, jos kuvittelet, ettet tarvitse Hänen armoaan. Ja jokaisessa messussakin saamme yhdessä laulaa, huutaa Herra armahda.

Tänään laskiaissunnuntaina meitä muistutetaan aivan erityisellä tavalla Jumalan merkillisestä rakkaudesta. Seurakunta hiljentyy paastoon, valmistaudumme piinaviikkoon ja pääsiäiseen, Kristuksen kärsimiseen ja ylösnousemukseen. Tässä Kärsivässä Kristuksessa ja ristin Herrassa Jumalan rakkaus näyttäytyy kirkkaimmin. Kristuksen kärsimyksessä Jumala tulee itse hylätyksi ja halvaksi. Luoja tulee palvelemaan luotujaan. Voiko suurempaa rakkautta olla?

Jeesus,
tulen luoksesi
sillä taaskaan en pysty rakastamaan.
Monet kerrat olen
rakennellut rakkautta sisimpääni,
mutta siitä ei ole tullut kestävää.

Saavun luoksesi
täyttyäkseni sinun rakkaudellasi,
joka ulottuu paljon syvemmälle kuin oma rakkauteni.

En ole mitään
ilman rakkautesi lahjaa.
Pyhän Hengen hedelmää.

Voin itse niin vähän:
vain jättäytyä rakkautesi muutettavaksi.
Anna minun oppia rakastamaan.

Maarit Hirvi
Sammonlahden seurakunnan kappalainen