Katoavat ja katoamattomat aarteet

Juhannuksen jälkeiset sunnuntait kirkkovuodessa vievät vakavien aihepiirien äärelle. Tänä vuonna heti juhannuspäivän jälkeiseksi päiväksi sattui 2. sunnuntai helluntaista, jolloin kirkoissa saarnatekstin oli Jeesuksen vertauspuhe rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16: 19-31). Seuraava sunnuntai, tänä vuonna kesäkuun viimein (30.6.), varoitteli niin ikään kiintymästä liiaksi tämän maailman rikkauksiin. Siinä Jeesus kuvaa äkkiä ajatellen onnellisia ja asiansa viisaasti hoitaneita, kunnollisia ihmisiä: yksi on ostanut pellon, toinen on sijoittanut härkiin ja lähtee niitä kokeilemaan, kolmas sen sijaan on mennyt juuri naimisiin (Luuk. 14: 16-24). Jeesuksen vertauksessa nämä hyvät ja järkevät tolkun ihmiset kuitenkin kieltäytyvät rikkaan miehen pitokutsusta juuri edellä mainituista syistä - juhliin ei ole aikaa mennä: arkisen elämän vaatima ahkeruus ja toimeliaisuus ottaa aikansa. Toisaalla juuri naimisiin mennyt joutuu hoitamaan ihmissuhdettaan.

Täällä Karjalassa pitokulttuuri on hyvinkin tuttua; suurissa perheen kokoontumisissa ja juhlissa aina häitä ja hautajaisia myöten tarjoillaan karjalanpiirakoita, karjalanpaistia tai Lemin särää ja muuta maittavaa karjalaista hyvää. Usein karjalaisuus jää syvälle ihmisen persoonaan. Haagan seurakunnassa vaikuttaa pitkän uran Helsingin Yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja Kirkkohallituksen hallinnoimassa Kirkon ulkoasiain osastossa (KUO) tehnyt dosentti Juhani Forsberg (s. 8.6.1939). Vielä eläkepäivinään järjestää Haagan seurakunnassa karjalaisia pitoja. Karjalanpiirakat hän tekee itse, mikä onkin yksi Juhani Forsbergin bravuureista. Forsbergin synnyinkoti löytyy rajantakaisesta Karjalasta, Viipurin lääniin kuuluvasta Vpl. Pyhäjärven kunnasta. Alue sijaitsee Laatokan rannalla Karjalan Kannaksella ja kuuluu näin ollen Suomen sodissa Venäjälle luovutetulle alueelle. Talvisodan syttyessä marraskuussa 1939 kunnassa asui 8128 ihmistä. Talvisodan syttyessä Juhani Forsberg oli juuri vähän alle puolen vuoden ikäinen. Laajemmin hänet tunnetaan virsirunoilijana ja ekumenian eli kirkkojen välisen yhteistyön ja oppikeskustelujen asiantuntijana.

Jeesuksen esimerkkikertomukset muistuttavat siitä, että Jumala on köyhien ja eri tavoin syrjäytyneiden tai syrjäytymisuhan alla olevien puolella. Köyhä Lasarus pääsee kuoleman jälkeen onneen, josta ei eläessään koskaan saanut nauttia. Sen sijaan rikas mies joutuu kärsimään vaivoja tuonelassa. Rikkaan miehen kohtalo kouraisee syvältä - kadotukseen joutuneen miehen avun-huuto uskomme isälle Abrahamille herättelee omiatuntoja ja helpon elämän keskellä sydämensä paaduttaneita: “Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.”

Lasaruksen nimi voidaan näin tulkita enteeksi; sehän tarkoittaa ´Jumala auttaa´. Rikkaan miehen nimeä ei kerrota - voisiko tämä merkitä sitä, että me voimme jokainen sijoittaa oman nimemme siihen?

Rikkaus ja hyvinvointi eivät toki jakaudu tasan edes pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa. Kuitenkin esim. prof Arto O. Salonen muistuttaa, että “köyhinkin suomalainen kuuluu nykyään maailman rikkaimpaan kymmenykseen.”. Tällöin on tosin otettu huomioon “hyvinvointiyhteiskunnan hänelle tarjoamat terveys- ja kirjastopalvelut”. Olemme siis onnistuneet luomaan Suomeen yhteiskunnan, jossa asiat on melko lailla hyvin. Tätä näkökohtaa korostaa niin ikään YK:n tämän vuoden maaliskuussa julkaisema Onnellisuusraportti (The World Happiness Report). Sem mukaan Suomi on maailman onnellisin maa jo toista vuotta peräkkäin.

Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta korostaa myös sitä, että hyvää on tehtävä jo tässä ajassa. Hyvän puolesta on taisteltava jo nyt. On opittava jakamaan omastaan, ettei lopulta käy huonosti. Rikkauden lisäksi kyse on oikeudenmukaisuuden toteutumisesta laajemminkin. Jumala on köyhien, sorrettujen ja elämän erilaisiin marginaaleihin joutuneiden puolella. Siksi köyhien ja sorrettujen asemaan on puututtava. Tätä ei voi ulkoistaa toisten tehtäväksi. Yhteiskunta kyllä pitää mahdollisuuksiensa mukaan huolta jokaisesta kansalaisestaan erilaisten hyvinvointipalvelujen kautta. Tämä ei kuitenkaan poista yksilön vastuuta rakkauden työssä.

Oikeastaan samasta puhuu Jeesuksen vertaus rikkaan miehen pidoista. Kyseessä on näin kuva Jumalan valtakunnasta ja sen logiikasta. Jumalan pidoissa ja pitopöydässä, Jumalan valtakunnassa oleellista ja merkittävää on se, että sinne ei kutsuta ensisijassa vain niitä, jotka ovat pyhiä, kunnollisia tai ovat hoitaneet asiansa moitteetta. Mukaan haetaan, kuten evankeliumi kuvaa, “sokeita, rampoja, köyhiä ja raajarikkoja”, siis elämäsään mahdollisuutensa sotkeneet, köyhät ja syrjityt. Vähän osaavat ja asiansa sotkeneet epäonnistujat ja kompuroitsijat menevät tämän maailman kauniiden, rohkeiden ja rikkaiden ohi.

Kristinopin mukaan elämän kallein asia on meidän “Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.” Ei maallinen mammona ja rikkaus sinänsä ole syntiä, mutta kyse on siitä, mihin sydämessään viime kädessä luottaa. Jeesuksen mukaan todellisesti rikas on se, jolle Raamatun sana, Jumalan Pyhä Sana rakas on, sydämessä luottamus Jeesukseen ja sitä kautta kaikki Jumalan valtakunnan aarteet, katoamattomat lahjat.

Eräs koskettava tarina, jota usein rippikoululeireilläkin kerrataan, kertoo rikkaasta miehestä ja kerjäläisestä:

Oli rikas mies joka oli hankkinut kokoon ison omaisuuden. Hän oli ylpeä ja joskus myös rehenteli saavutuksillaan. Hän käveli kylällä kuin maailman omistaja. Kaikkea hänellä oli, niin hän luuli.

Silloin taloon tuli köyhä mies, kerjäläinen, joka halusi työtä vastaan vain yösijan. Ja ottihan isäntä halvan työmiehen ja antoi yösijan, ei kunnon vuodetta, mutta katon pään päälle kuitenkin.

Molemmat menivät nukkumaan. Yöllä rikkaan miehen korviin kantautui ääni: ”Tänä yönä kuolee kylän rikkain mies.”

Rikas mies hätkähti hereille, mutta ajatteli vain kuvittelevansa joutavia. Pian kuului jälleen ääni: ”Tänä yönä kuolee kylän rikkain mies.” Sama toistui vielä usean kerran. Mies nousi levottomana ja tarttui puhelimeen. Hän alkoi keskellä yötä soitella muille rikkaille, tutuilleen, ja kysellä, mikä oli heidän taloudellinen tilanteensa. Mutta köyhempiä olivat kaikki, toiset rikkaat. Huonosti mies nukkui loppuyön.

Aamulla hän lähti herättelemään kerjäläistä töihin. ”Mokomakin laiskamato ja unikeko”, oli hänen mielessään, kun hän töykeästi yritti herätellä kerjäläistä. Mutta tämäpä ei herännytkään, oli aivan liikkumaton ja silmät kiinni. Hän oli kuollut yöllä.

Rikas mies huomasi nuhruisen kirjan kerjäläisen rinnan päällä. Kirja oli auki ja rikas mies kumartui lukemaan sitä. Hän luki: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa.”

Samuli Suolanen
seurakuntapastori
Sammonlahden seurakunta