Länsimaisen elämäntavan tarkastelua

Jo kauan aikaa ovat maailmaamme leimanneet ristiriidat lännen ja muun maailman välillä. Itse me pidämme itseämme täällä lännessä kehittyneempinä ja fiksumpina kuin muut maailmamme asukkaat. Ehkä ajatuksena on ollut jotain sellaista, että kunhan nuo muutkin kehittyvät, niin oppivat ymmärtämään asioita kuin me, ja olemaan sitä myöten samaa mieltä kanssamme. Onko asia kuitenkaan aivan näin yksipiippuinen?

Me länsimaiset liberaalit ja usein ateistit ihmiset pidämme oikeutettuna ajatella, että kehittyneimpinä ihmisinä maapallollamme meillä on viimeinen tieto ja ymmärrys kaikesta. Tällä ajatuksella olemme legitimoineet monet muutokset perinteiseen elämäntyyliimme. Elämme kovin korkean aineellisen elintason aikaa, ja tämä tosiasia näkyy myös moraalissamme, joka laskee kuin lehmän häntä koko ajan. Elämämme keskeinen asia näyttää olevan kuluttaminen. Mitäpä muutakaan materialistin elämä voisi pitää sisällään? Vatsastamme on tullut jumalamme. Syömme itsemme hengiltä samaan aikaan kun monin paikoin maailmassa ihmiset kuolevat nälkään. 

Länsimaihin ei enää luoteta samaan tapaan kuin ennen. Kristinuskon läpitunkemat länsimaat olivat aiemmin luotettavuuden perikuvia. Tämä kuva on nyt romahtanut monesta syystä. Meidän totuutemme eivät ole niitä totuuksia, joita yleisesti pidetään totuuksina. Tästä johtuen länsimaat ovat joutuneet yleisesti vihatuiksi eri puolilla maailmaa. Me ihmettelemme, miksi terroristit hyökkäilevat juuri täällä lännessä. Miksi joudumme pitämän puoliamme eri puolilla maailmaa? Mikä siinä on, että ihmiset Afganistanissa, Kiinassa, Venjällä tai Brasiliassa eivät ymmärrä meidän olevan hyviksiä? Ehkä juuri siksi, että me emme enää taida olla hyviksiä. Olemme jo kauan eläneet omassa kuplassamme välittämättä muista. Olemme pitäneet omia puoliamme. Tämä on onnistunut siksi, että meillä on ollut suurimmat ja voimakkaimmat ylikansalliset yritykset. Meillä on ollut rahaa pitää yllä suuria ja kehittyneitä asevoimia. Me olemme halunneet kaiken meille. Olemme sitä paitsi yrittäneet parhaamme mukaan levittää elämäntapaamme muuallekin. Yllätys on ollut melkoinen, kun toiset eivät ole sitä huolineetkaan. Ovat ruojat panneet hanttiin minkä osanneet. 

Kulutuskeskeinen elämä on ainoa mitä materialistille jää. On siis vain rahaa ja tavaraa. Meillä kun tiede on kuulemma todennut, että ei ole muuta kuin materiaa. Ympäri maailman ihmiset kuitenkin ymmärtävät, että on muutakin kuin materia. Siitä hyvinä esimerkkeinä ovat monet perinteistään kiinni pitävät maat ja kulttuurit. Ystävällisyyttä tapaa enemmän muualla kuin täällä lännessä. Huolehtimista tapaa muualla. Muualla ihmiset elävät ehkä monien haasteiden kanssa, mutta elämän tarkoituksen suhteen heillä ei ole ongelmia kuten meillä täällä. Kristinuskon siirtyminen pois lännestä näkyy monella tavoin. Lännen elinvoima katoaa kovaa vauhtia. Ongelmamme kasvavat. Teemme vääriä päätöksiä- omasta päästämme. Tämä kaikki näkyy itsekkyyden kasvamisena, siinä ettei meihin enää maailmalla luoteta- ja elämämme menettää koko ajan tarkoitustaan. Emme enää itsekään tiedä miksi elämme ja mitä elämällämme tekisimme. Niin kauan kuin pidämme kiinni erittäin huonosta materialistisesta paradigmastamme suunta taitaa pysyä samana.

Pentti Berg, khra
Lauritsala