Jeesus, lampaiden portti

Saarna Sammonlahden kirkossa 18.4.2021.

Jeesus sanoi:
"Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."

Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi: "Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." (Joh. 10:1-10)
Neulominen lisääntyi pandemia vuoden aikana jopa buumiksi asti. Joitakin villalankoja ei pystytty toimittamaan kysyntää vastaavaksi. Esimerkiksi norjalaisvillapaitoihin tarvittavia lankoja on ollut jopa mahdotonta saada haluamissaan väreissä.

Itse olen neulonut lapsesta asti. Se on tapani tehdä lähetystyötäkin. Neulon niin babyalpakka-silkki vauvalangasta nuttuja, että aikuisten pitsihattuja lähetyskauppa Ikkunassa myytäväksi. Tänä keväänä hurahdin neulomaan kirjoneulesukkia – ohuista villalangoista. Saksalaisia lankoja onnistuin saamaan verkkokaupan kautta. Suomessa lampaiden kasvattaminen villalankoja varten on kuulemma nykyään kannattamatonta. Pääsiäisenä uutisoitiin myös, ettei Suomesta saa riittävästi karitsanlihaa vaan sitä tuodaan Uudesta Seelannista asti.

Asuin lapsuuteni Sammonlahden ainoan maalaistalon, Hovin talon naapurissa. Heillä oli lampaita. Kävin usein lampaita katsomassa ja syöttämässä kuivuneita leivän kannikoita. Ja miten ihmeellistä oli huomata, miten lampaat tunsivat hovin perheväen aivan eri lailla kuin minut naapurintytön. Sain lampaat kyllä luokseni houkuttelemalla leivän palasella. Kysyin Ulla-papin kautta hänen rippikouluryhmäläisiltä, millaisia mielikuvia heillä  on lampaista. Lampaat kuvailtiin isoiksi, pehmeiksi, pörröisiksi ja valkoisiksi, niistä saa villaa. Ne pitävät kivaa ääntä ja ovat tosi kilttejä. Ne ovat viattomia eläimiä ja muutenkin ihania. Lampaita on sekä mustia, että valkoisia.

Jeesuksen aikana lampaat kuuluivat arkipäivään. Jokainen tiesi, mikä on paimen ja millainen paimenen rooli. Mietimme rippikoululaisten kanssa myös paimenen roolia. Rippikoululaisten mielikuvissa paimenella on keppi kädessään. Paimenet ovat huolehtivia, rauhallisia ja he pitävät karjasta huolen. Niistä tulee kyllä Raamattu mieleen. He katsovat, että kaikilla on kaikki hyvin - ovat joukon johtajia. Meidän vanhempien mielikuviin kuulunee pyhäkoulutaulu, jossa Jeesus on kuvattuna paimenena. Jokaisesta pyhäkoulukerrasta sai yhden lammastarran laumaansa lisättäväksi. Itsekin sain tällaisen taulun Uus-Lavolan pyhäkoulusta.

Ehkä meille kuva Jeesuksesta paimenena on vähän liiankin tuttu, niin tuttu että sen sanoma menee helposti ohi. Ja tyydymme vain kiiltokuvatunnelmaiseen Jeesus-paimeneen.

Jeesus sanoi olevansa myös lampaiden portti että lampaiden paimen. Jeesuksen ajan ihmisille puhe paimenesta oli elävää. Se oli tuttua niin jokapäiväisestä elämästä kuin pyhistä kirjoituksista. Joka päivä he näkivät paimenten liikkuvan laumoineen laitumilla ja juottopaikoilla, olivat ehkä itsekin paimenia. Ja jokainen heistä epäilemättä tunsi psalmin 23: ”Herra on minun paimeneni.”  Sammonlahden kirkon nimikkopsalmin.

Kun Jeesus vertaa itseään paimeneen, hän ei tarkoita vuosikymmenten takaista suomalaista lehmäpaimenta. Hän ei tarkoita myöskään elokuvista tuttua amerikkalaista cowboyta. Jeesus puhuu vertauksessa itämaisesta lammaspaimenesta. 

Palestiinassa paimentava mies ei kulkenut hätistellen laumansa perässä, vaan johti laumaa kulkien sen edellä, toki tarpeen vaatiessa myös sivulla tai takanakin. Pikku poikia ei lähetetty paimeneen vaan siihen tarvittiin vahvoja miehiä. Paimenen oli pystyttävä puolustamaan laumaa sitä uhkaavilta vaaroilta, pedoilta, varkailta ja vihollisilta. Paimentaminen oli karua ja kovaa työtä, joka vaati rohkeutta, lujuutta ja voimaa. Tämä kaikki oli hyvin tuttua Jeesuksen kuulijoille.

Paimenet eivät silti olleet arvostettuja. He kuuluivat joukkoon, josta käytetään nimeä ”syntiset.” Heidän asemaansa kuvaa se, etteivät he voineet toimia edes oikeudessa todistajina. Samaan porukkaan kuuluivat myös aasinkuljettajat ja verojen kerääjät. Paimenet olivat syntisiä erityisesti siksi, että he paimentaessaan laumojaan vuorilla tulivat kulkeneeksi monien epäpyhien paikkojen kautta. Näin he saastuivat kelpaamattomiksi jumalanpalvelusvieraiksi. Heistä tuli syntisiä, joiden kanssa oikealla juutalaisella opettajat eivät saaneet olla tekemisissä. Tämä ei silti estänyt Jeesusta vertaamasta itseään paimeneen. Hänkin kulki syntisten keskuudessa.

Mitä Jeesuksen vertaus paimenesta puhuu meille, joille paimen on vain kuva menneisyydestä ja kadonnut ammatti? Evankeliumitekstistä (Joh. 10:1-10) välittyy vahva turvallisuuden tunto. ”Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.” 

Tässä on suuri lupaus. Jeesus tuntee oman laumansa. Meidät on jo lapsuudessa pyhässä kasteessa liitetty tähän hyvän paimenen laumaan. Jeesus tuntee meidät nimeltä. Siksi tärkeintä elämässä on pysyä Jeesuksen laumassa. Jos kuulut tähän laumaan, niin saat olla siitä iloinen ja kiitollinen. Se on parasta, mitä sinulla voi olla. Mutta jos olet kadonnut lammas, joka on lähtenyt omille teilleen ja sanonut hyvästit Jeesukselle, niin muista, että Jeesus etsii sinua. Hän etsii kadonnutta kunnes löytää sen takaisin. 

Vertaus kadonneesta lampaasta ja etsivästä paimenesta paljastaa tämän: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?” (Luuk. 15:4) Jeesuksessa toteutuu se, mitä Vanhan testamentin profetiassa sanotaan: ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa” (Hes. 34:16) Tällainen on hyvä paimen, Jeesus Kristus.

Miten kuva laumaansa kaitsevasta paimenesta sopii nykyaikaan? Aikamme ihminen ei juuri välitä paimennettava olemisesta. Hän tahtoo olla täysi-ikäinen, riippumaton, itsenäinen. Hän haluaa pysyä vapaana, omana herranaan eikä alistuvana lampaana. Äkkiseltään näyttäkin siltä, että paimen joutaa sinne, minne se on maassamme ammattinakin siirtynyt: historian romukoppaan.

Kuitenkin ajatus itsenäisestä, täysi-ikäisestä ihmisestä on näköharhaa. Se joka irtisanoutuu kaikista paimenista, pettää vain itsensä. Paimenista me olemme pääsemättömissä. Aina on joku paimen houkuttelemassa meitä oman aatteensa tai elämäntapansa laitumelle. Olemmeko esimerkiksi tajunneet, miten meitä muokkaavat nykyajan sähköpaimen: televisio ja Internet sekä koko media? Entä mainonta ja markkinointi tai yleinen mielipide? Omaperäisinkin yksityisajattelija on ollut jonkun paimenen johdateltavana. 

Kypsyyttä on tiedostaa paimenensa ja viisautta on valita hyvä paimen. Hyvän paimenen ääni ei vaienna ajattelua eikä johda älylliseen epärehellisyyteen. Päinvastoin se antaa meille kyvyn suunnistaa oikein tämän maailman monien äänien joukossa ja arvojen sekamelskassa. Hyvän paimenen laumassa on turvallista olla.

Asun Taimenpolulla, monesti ihmiset kuulevat sen Paimenpoluksi ehkä ammatistani johtuen. Pappiahan pidetään paimenena. Silti itsekin ja sinä kuulumme hyvän paimenen laumaan, kristilliseen kirkkoon. Oikea paimen kohtaa jokaisen lampaan yksilönä, hän ei unohda laumastaan ketään. Mutta samalla hän johtaa yksilön laumaan, yhteisöön. Paimen haluaa hoitaa ja ruokkia lampaitaan seurakunnassa. Tässä mielessä lammas laumaeläimenä on kristityn esikuva, sillä yhteys seurakuntaan on Jumalaan uskovan elinehto. 

Toiseksi Jeesus sanoo evankeliumitekstissä olevansa lammastarhan portti. Portista nuoret miettivät laajemminkin, että ne ovat lakeja, jotka turvaavat elämää ja  koronarajoituksetkin nähtiin portteina, joita ehkä kohta toivottavasti avataan.

Raamatun aikana lampaat vietiin yöksi usein aitaukseen, johon koottiin useiden paimenien laumat. Yksi paimenista asettui oviaukkoon vartioon. Hänen ohitseen ei mikään eikä kukaan päässyt huomaamatta tai ilman lupaa. Paimen oli kuin ovi. Jeesus tarkoittaa, että pelastukseen on vain yksi tie ja portti, Jeesus itse. Hänen kauttaan, hänen sovitustekonsa kautta ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen. Ilman Jeesusta joutuisimme itse vastaamaan pahuudestamme. Sitä emme kestäisi. Turvautuminen Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen on ainoa mahdollisuutemme.

Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Me olemme niitä lampaita, joiden syntien puolesta Jeesus on kuollut. Kukaan muu ei olisi siihen pystynyt eikä edes halunnut kuin Jeesus. Mutta Jeesus sen teki ja siksi meillä on mahdollisuus pelastukseen ja iankaikkiseen elämään Jumalan luona. Siksi hän on portti iankaikkiseen elämään. Tässä näkyy hänen uhrautuva rakkautensa.

Hyvä paimenemme on antanut henkensä meidän puolestamme. Hän on siksi arpinen paimen. Hän ei ole paennut vaaraa, ei petoja, ei vihaa, ei kuolemaa. Siksi hän kantaa käsissään, jaloissaan ja kyljessään arpia. Ne todistavat, että hän on hyvä paimen. Ne ovat merkkinä hänen rakkaudestaan. Hän lupaa: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." Tämän paimenen seurassa on turvallista olla, kun saa jättää itsensä elämässä ja kuolemassa hänen käsiinsä.

Maarit Hirvi
Kappalainen
Sammonlahden seurakunta